Pahan ruusun puutarha

Nimi: Pahan ruusun puutarha
Alkuperäinen nimi: Epiphany
Kirjoittaja: David Hewson
Julkaistu: 1996, suomeksi 1997
Genre: Jännitys ja draama
Sivuluku: 510


Ystäväni lainasi tämän saattella, joka meni suunnilleen näin: Outo kirja, sä varmaan tykkäät! Ja tykkäsinhän mää. 

Jouluaatto 1975, Palo Alto. 5-vuotias Miles Seymour katoaa keskelle jouluhulinaa, eikä hänestä löydy kuin päällä olleiden enkelinsiipien riekaleita. Michael Quinn, happoa sun muuta jännää vetänyt opiskelija, pitää pian ystävilleen luennon Schrödingerin kissasta syvällä metsän keskellä olevassa huumeluolamökissä. Luento ei ole unohtunut vielä 20 vuotta myöhemminkään, jouluaattona 1995, jolloin Quinn vapautuu vankilasta ja nuori englantilaisnainen ilmestyy kyselemään, mitä Miles Seymourille oikeasti tapahtuikaan.

Kirjassa kuljetaan läpi sekä vuoden 1975 että vuoden 1995 tapahtumien, ja menneisyyden salaisuudet paljastuvat vähä vähältä. Alku tuntui vähän hitaalta ja hahmoja esiteltiin monia, mutta juoni vei mennessään, se ja Hewsonin kiusaava kirjoittaminen: et tiedä mitä oikeasti tapahtui jos et lue kaikkea!


Neljä ja puoli tuntia ennen kuin Rosamund Seymourin kiljunta käynnisti poliisioperaation, joka sekoitti ensin Palo Alton poliisilaitoksen ja sitten melkoisen osan koko maata joulunpyhien ajaksi, Michael Quinn tunsi kuinka alkaloidi alkoi kohista hänen suonissaan.

Feet of Clay

Title: Feet of Clay
Author: Terry Pratchett
Published: 1996
Genre: Humour Fantasy
Pages: 415


So, the year 2016 got off to an unhappy start: our sweet little kitty died after a short but nasty illness. To cheer up a little -or at least not to burst into tears every five minutes- I picked up a Pratchett. With David Bowie and Alan Rickman dying, I should have picked up many Pratchetts.

Feet of Clay! Picked this one up from my SO's shelf, who then realised that it's not actually hers, but her brother's book, which she borrowed some fifteen years ago. Oops. That didn't take anything away from my enjoyment of the book, just a fun fact.

It's not unusual in Ankh-Morpork, if one is wealthy enough, to buy a golem to work for you. They don't need money, food or rest, and they don't really have mouths, so they don't give you any lip. Then, two old men turn up dead, and all clues start to point towards golems. Commander Vimes and the City Watch soon have their hands full, especially when the Patrician suddenly falls ill. There's policing, slavery and gender issues a-plenty, but as usual, it's all so well-woven into a funny fantasy story that you don't even notice yourself thinking.


Samuel Vimes dreamed about Clues.
   He had a jaundiced view of Clues. He instinctively distrusted them. They got in the way.