Murhamiehen muotokuva

Nimi: Murhamiehen muotokuva - Viiltäjä-Jack - tapaus selvitetty
Alkuperäinen nimi: Portrait of a killer - Jack the Ripper - case closed
Kirjoittaja: Patricia Cornwell
Julkaistu: 2002, Otava
Genre: Rikos
Sivuluku: 379 + lähteet


Sarjamurhaajat -ja varsinkin Viiltäjä-Jack- ovat kiinnostavia aiheita, joista jaksaa lukea ymmärtääkseen, mikä saa ihmisen murhaamaan kerta toisensa jälkeen. Näin ainakin omalla kohdallani, ja Viiltäjä-Jack on se 'suosikkini'. Joten tämä kirja oli todella mielenkiintoista lukea, ja takakannen lupauksen mukaan vaikea laskea käsistään. Cornwell on ollut tutkimuksissaan niin perinpohjainen kuin yli 100 vuotta sitten tapahtuneiden rikosten selvittämisessä voi olla, kun ottaa huomioon että kaikki mahdolliset todistajat ovat kuolleet, ja todisteistakaan ei ole paljon jäljellä. Tosin Sickertin ja Viiltäjän käyttämien paperilaatujen yhtäläisyydet olisivat tulleet selviksi alle 10 sivun selitykselläkin, mutta ajoittainen toisto ja takertuminen näennäisiin pikkuseikkoihin ovat kirjan ainoat heikkoudet.

Hämmästystä herätti lontoolaisten poliisien näennäisen vähäinen 'kiinnostus' murhien ratkaisemiseksi; tuntui lukiessa että he lähinnä odottivat, että murhat loppuvat. Tämä saattaa tosin johtua siitä, että Cornwell keskittyi lähinnä Viiltäjänä pitämänsä Walter Sickertin elämään eikä niinkään poliiseihin, ja siitä että poliisitutkimusten taso ei ollut -tietojen ja apuvälineiden puutteellisuuden johdosta- lähelläkään sitä mihin nykyihminen on tottunut, ainakin televisiota katsoessaan.

Ajan kulumisesta johtuvista tiedon puutteista huolimatta Cornwell on koonnut pitkillä tutkimuksilla henkilökuvan hyvin sairaasta miehestä, joka erittäin suurella todennäköisyydellä oli yksi maailman kiehtovimmista mysteereistä. Itse haluan kuitenkin lukea enemmän aiheesta ennenkuin uskon täysin yhtä ainoaa lähdettä, vaikka Cornwellin tekstiin on vaikea löytää vastaväitteitä.

"Sickertin vaikuttimena oli seksuaalisen väkivallan himo, viha ja kyltymätön huomiontarve. Hänen murhillaan ei ollut mitään tekemistä sosialististen poliittisten kannanottojen kanssa. Hän murhasi tyydyttääkseen väkivaltaiset psykopaattiset tarpeensa, joita ei kyennyt hillitsemään. Kun lehdet ja yleisö vihjailivat motiivista - etenkin yhteiskunnallisesta tai eettisestä - Sickert epäilemättä myhäili ja koki itsensä entistäkin vahvemmaksi. "Hah hah haa!" Viiltäjä kirjoitti. "Totta puhuen teidän kuuluisi kiittää minua siitä että olen tappanut sellaisen pahuksen syöpälöisjoukon, hehän ovat kymmenen kertaa pahempia kuin miehet.""