Taru Sormusten Herrasta

Nimi: Taru Sormusten Herrasta
Alkuperäinen nimi: Lord of the Rings
Kirjoittaja: J.R.R. Tolkien
Lukija: Heikki Määttänen
Genre: Fantasia
Kesto: 60 CD-levyä... eli kesto ~60 tuntia


3-4 kuukauden 'urakka' valmis, ja Taru Sormusten Herrasta kuunneltu! Lukijana ihana Heikki Määttänen, jonka ääntä kuuntelin suuren osan lapsuuttani.

Taru Sormusten Herrasta ei taida paljon esittelyjä kaivata: se on ennemmin klassikko kuin fantasiaa, historiallinen maailmanajan kuvaus ja tarkka tarusto, ei niinkään perinteistä lohikäärmefantasiaa, vaikka se onkin vaikuttanut todennäköisesti kaikkeen nykyään kirjakauppojen ja kirjastojen hyllyiltä löytyvään fantasiakirjallisuuteen. Olipas pitkä virke. TSH on kertomus, eeppinen sellainen, suurista teoista ja pienistä käsistä jotka niitä tekevät. Hobitti Frodo Reppuli perii tavallisen näköisen kultasormuksen, joka paljastuu yhdeksi Keski-Maan voimallisimmista taikaesineistä, jota havittelevat kunnianhimoiset hyvikset yhtä paljon kuin häikäilemättömät pahiksetkin.

Heikki Määttänen luki liian lyhyen elämänsä aikana (näyttelytyönsä lisäksi) monen monta äänikirjaa, joita kasetilta kuuntelin kerta toisensa perään lapsena ja vähän vanhempanakin. Monotonisen lukemisen sijasta hän eläytyi tekstiin, ja kaikilla hahmoilla oli jollain tavalla oma äänensä: varsinkin tätä kuunnellessa, 60 tunnin aikana oppi pian tunnistamaan eri hahmot. Voivalvatti aiheutti pientä naurunkiherrystä, ja Klonkusta tuli lähinnä mieleen 50+ vuotias suomenruotsalainen täti-ihminen, muuten ei valituksen sanaa.

Yhdellä 'kirjalla' (20 CD:tä per kirja) on aikamoisesti hintaa, mutta kirjastosta onneksi löytyivät kaikki, kun jaksoi vähän odotella. Ja nyt on Sormusten Herra taas 'luettu' läpi: tunnun törmäävän siihen noin kerran vuosikymmenessä. Ensimmäinen kerta oli ala-asteen lopulla, toinen kerta Peter Jacksonin elokuvien alkaessa valmistua ja ilmestyä teattereihin, ja nyt taas vuonna 2010. Jospa sitä vihdoin lukisi Silmarillonin: sain sen lahjaksi ala-asteen päättyessä, ja silloin se oli vielä vähän liian vaikealukuinen.

Yllätti muuten miten paljon muutoksia, lisäyksiä ja poistoja elokuviin oli tehty: katsoin ne putkeen juuri ennen kuin aloin kuuntelu-urakan, ja muistelin vielä tuolloin että elokuvat olisivat olleet vielä uskollisempia kirjoille, mutta eihän tällaista teosta voi tietenkään ihan suoraan elokuvaksi kääntää. Valitettavasti. Enkä osannut hiljaa paikallani istua ja kuunnella: levyt kuluivat huomaamatta kävelylenkeillä, bussissa istuessa ja PhotoShopin parissa piirrellessä.

Ensimmäisen kerran kun Sormusten Herraa muuten luin, en löytänyt kirjastosta Sormuksen Ritarit -kirjaa, joten lainasin kasetteina ensimmäisen puoliskon kirjasta. Eli Heikki Määttänen minut silloin aikoinaan esitteli paremmin hobittien maailmaan, Ryhmäteatterin Hobitit-TV-sarjan jälkeen. Siitä sitten alkoikin vuosia kestänyt fantasia-innostus.


"Kolme sormusta haltiakuninkaille alla auringon,
Seitsemän kääpiöruhtinaille kivisaleissaan.
Yhdeksän ihmisille jotka vie tuoni armoton,
Yksi Mustalle Ruhtinaalle valtaistuimellaan,
Maassa Mordorin, joka varjojen saartama on.

"Yksi sormus löytää heidät, se yksi heitä hallitsee.
Se Yksi heidät yöhön syöksee, ja pimeyteen kahlitsee.
Maassa Mordorin, joka varjojen saartama on."


Ensi kerralla pitääkin lukea englanniksi...