Bunny Munron kuolema

Nimi: Bunny Munron kuolema
Alkuperäinen nimi: The death of Bunny Munro
Kirjoittaja: Nick Cave
Julkaistu: 2009, Like, alunperin myös 2009.
Genre: Satiiri lienee osuva. Ainakin takakannen mukaan
Sivuluku: 238


Viime vuoden joulu/synttärilahja, oli jo aikakin lukea! Suomennettu versio, Herra Caven tekstiä olisi ollut mielenkiintoista lukea alkuperäisellä kielellä, mutta ei ole lahjahevosen suuhun katsomista tai jotain. Ja teksti on melko sujuvaa suomeksikin.

Nimestä on melko helppo arvata, miten Bunny Munron kuolema tulee loppumaan, ja kiitos Nick-sedän kirjoituslahjojen, matka vääjäämättömään lopputulokseen on mutkikas ja ...vallan kiusallinen. Hauska. Iuuh.

No, siis. Bunny Munro on kiertelevä myyntitykki, myyjien myyjä, jumalan lahja kaikille naisille ja muutenkin aikamoinen pukki. Ainakin omasta mielestään. Elämä on leppoisaa, vaimo odottaa kotona lapsen kanssa kun Bunny ajelee ympäriinsä, myyden kauneustuotteita ovelta ovelle innokkaille kotirouville. Ja tulee siinä sivussa muutamaa sutaistuakin. Tai raiskattua. Mutta eräänä kauniina päivänä vaimokulta tekee itsemurhan, ja asiat eivät olekaan enää niin helppoja. Ensinnäkin, mitä ihmettä tehdä Bunny Juniorin kanssa? Libby-vaimon haamu tuntuu piilottelevan joka kulman takana, joten Bunny ottaa 9-vuotiaan pojan mukaansa ja lähtee elämänsä myyntikierrokselle.

Bunny on aikamoinen nilkki. Takakannen mukaan hän on antisankarien antisankari, monumentaalinen moukka. Olen samaa mieltä. Mutta hetki hetkeltä aina enemmän perseelleen menevä elämä herättää lukijassa pienen pienen säälin tunteen. Ainakin seuraavaan nilkkikohtaukseen asti. Nick-sedän teksti on aina nautinnollista. Vaikka tämän kirjan kanssa tuli myös se ...vallan kiusallinen niljakkuus selkärankaan.


"Bunny Junior toivoo, ettei hänen isälleen tapahdu mitään tosi pahaa, sillä vaikka äiti sanoi, että isä on eksyksissä, ja vaikka tämä ei luultavasti ole kovin hyvä isä siinä mielessä kuin Bunny Junior on nähnyt isien olevan tv:ssä ja lehdissä ja puistoissa ja sen sellaisissa, esimerkiksi silloin kun he ostavat silmätippoja estääkseen lastaan sokeutumasta tai heittelevät frisbeetä puistossa tai jotain, niin siitä huolimatta hän rakastaa isäänsä koko sydämestään eikä miljoonassakaan vuodessa vaihtaisi häntä toiseen. Kukapa vaihtaisi? Kun isä hassuttelee, hän on ehdottomasti repäisevän hauska - katsokaa vaikka nyt, kuinka hän loikkii housut nilkoissa alas tuon ränsistyneen talon portaita keskelle pihaa, joka on täynnä hajonneita jääkaappeja ja kylpyammeita ja rojua. Kenen muun isä pystyy tuollaiseen!"