Ennen päivänlaskua ei voi

Nimi: Ennen päivänlaskua ei voi
Kirjoittaja: Johanna Sinisalo
Julkaistu: 2000, Tammi
Genre: Urbaani fantasia
Sivuluku: 268


Sarjassamme kirjoja jotka loppuvat ihan liian nopeasti. Tämä on tullut luettua niin monta kertaa että laskut menneet sekasin. Sen verran osaan kuitenkin sanoa että neljä kertaa meni vuoden sisällä ekasta lukukerrasta. Nopealukuinen, kiitos lyhyiden, millar-maisten lukujen ja vauhdilla liikkuvan juonen, jota tahdittavat monituiset lainaukset kirjoista, tietokirjoista ja lehtileikkeistä, netistäkin, jotka tekevät Enkelin ja Pessin maailmasta hyvin uskottavan ja koukuttavan.

(Ekaa kertaa tämän luettuani olin ihan tosissani ostamassa junalippua Tampereelle nähdäkseni (kirjan mukaan) kirjastossa olevan täytetyn peikon. Sitten tajusin että hei, se oli vaan kirja, fiktiota. Se oli surullinen päivä. Hyvin surullinen. Ja vähän nolo, olin sentään jo 20...)

Pessiä ja Illusiaa ja Päivänsädettä ja menninkäistä seuraava kirrrrrja kertoo valokuvaaja Mikaelista, jota myös Enkeliksi kutsuttaneen, joka kotinsa ulkopuolelta Tampereelta sattuu eräänä talvi-iltana löytämään pienen hylätyn peikonpoikasen. Omistamisenhimo, hellyys, humalaisen mielessä hyvä idea ja/tai kaikki iskevät, ja Mikael vie villieläimen kotiinsa hoivatakseen sen kuntoon.

Finlandia-kirjallisuuspalkinnon voittaja! Fantasiakirja jossa on peikkoja ja kovasti homostelua, ja voittaa arvostetun kirjallisuuspalkinnon. Repikää siitä! Käännetty monille kielille, ja elokuvaoikeudetkin myyty. Amerikkaan. Se ei kuulosta hyvältä ajatukselta, pitäydyn kirjassa, kiitos vain.

Yksi ehdottomista lemppareistani ikinä. Tuntuu että unohdin mainita jotain tärkeää, mutta lukekaa itse.


"Yöllä herään.
"Se istuu sohvan selkänojalla katsellen minua.
"Se siirtyy hieman vaaleampaa taustaa vasten yöntummana siluettina, ja ymmärrän tiiviin ja tuskallisen palavasti olevani täysin sen armoilla.
"Sen silmät. Yöeläimen silmät.
"Se näkee minut niillä pimeästä huolimatta tarkasti ja terävästi, se näkee jokaisen silmänräpäytyksen, jokaisen suupielen nytkähdyksen, kun minä en tajua siitä mitään muuta kuin sen mustat, mustat ääriviivat."