Kivi-paperi-sakset

Nimi: Kivi-paperi-sakset
Alkuperäinen nimi: Scissors cut paper wrap stone
Kirjoittaja: Ian McDonald
Julkaistu: 1997, Nemo, alunperin 1994
Genre: Science fiction
Sivuluku: 131, 140 sanastoineen


Toisenkin kirjan tässä suunnilleen kuukauden sisään jo lukaisin, on vaan tämä raportointitahti niin toivottoman hidas tätä nykyä.

Babylon 5 -sarjan lähes uskonnollista seuraamista lukuunottamatta en ole paljon scifiin tutustunut. No, paitsi Star Wars ja ne muut pakolliset, sekä Star Trekiä fanittava entinen kämppis, mutta you get the idea. Näin ollen olin pikkasen pihalla kirjan alkuosan kaikkien uusien termien ja ideoiden kanssa, varsinkin kun en aina ole se penaalin terävin kynä. Mutta asiaan!

Ethan Ring ja opiskelijakaverinsa kehittivät huvikseen fraktereita, "...fraktaaleja ja Mandelbrotin kuvioita muistuttavia visuaalisia hahmoja, jotka vetoavat suoraan tiedostamattomaan." Näitä vekkuleita vain vilauttamalla ihmisen voi tehdä iloiseksi, surulliseksi, parantaa, saada unohtamaan tai kertomaan kaiken, tai tappaa. Ja kun jollakin voi tappaa jälkiä jättämättä, juttuhan ei jää vain opiskelijoiden projektiksi, vaan Ethanille tehdään tarjous josta ei voi kieltäytyä.

Samaan aikaan seurataan myöhempää tarinaa, jossa Ethan on pyhiinvaellusmatkalla läpi japanilaisten temppelien ystävänsä Masin kanssa. Nämä kaksi kertomuksen haaraa vuorottelevat, kertoen miten kaikki alkoi ja miten kaikki päättyy yhdessä tiiviissä paketissa. McDonaldin teksti on nopeatempoista ja sujuvaa, tosin ne edellämainitut oudot sanat tuottivat muutenkin väsyneelle päälle vaivaa. Ei pitäisi ihmisen tehdä niin paljon töitä ettei enää lukea osaa.


"Meidän ei pitäis nähdä tämmöisiä asioita. Jumalalla on omat syynsä pitää kasvonsa salassa. Ihmiskunta ei kestä jumaluuden yliannosta."
"Liian kauheita salaisuuksia ihmiskunnalle?" Marcus sivalsi pilkallisesti. "Toi on vanhaa scifihuuhaata. Tämähän on vasta alkua. Jos toi on yks, niin niitä on pakko olla lisääkin. Ja mä aion löytää ne."
Luka pudisti päätään.
"Rajoita, Marcus. Pyyhi se pois, murskaa se, hankkiudu eroon siitä. Se polttaa sit poroksi. Se tuhoo sut, mä vannon."


...minkä takia ihmiset kirjoissa eivät ikinä kuuntele sitä järkevää tyyppiä? Vastaan omaan kysymykseeni samantien: koska sitten ei olisi näitä kirjoja.

Suuri lammasseikkailu

Nimi: Suuri lammasseikkailu
Alkuperäinen nimi: Hitsuri o meguru bouken
Kirjoittaja: Haruki Murakami
Julkaistu: 1993, Tammi, alunperin 1982
Genre: ...Murakamikin voisi olla oma genrensä.
Sivuluku: 350


Lukutahtini on hidastunut huomattavasti, johtuen siitä että 2-3 tunnin sijaan per päivä vietän bussissa vain alle tunnin työmatkoihin, ja joudun vaihtamaan bussia pariinkin kertaan. Joten lukeminen on jäänyt ruokataukoihin ja harvoihin iltalukuhetkiin.

Suuri lammasseikkailu! Kun vihdoin sain Hard-boiled Wonderland and the End of the World -kirjan luettua, teki mieli lukea lisää Murakamia. Sputnik Sweetheart on tullut luettua monesti, ja sitä harkitsin, mutta sitten tämä määkijä tippui halvalla syliin joten mikä ettei!

Nimettömäksi (taas) jäävä päähenkilö, joka pyrki elämään mahdollisimman yksitoikkoista elämää, kohtasi eräänä päivänä naisen, jolla oli korvat joilla voisi valloittaa maailman. Ja tämä nainen ennusti, että päähenkilömme tulisi pian törmäämään lampaisiin. Ei ehkä kuitenkaan ihan odotetulla tavalla: pienessä mainos-, käännös- ja painotalossa työskentelevä päähenkilömme saa yllättäen tehtäväkseen etsiä mystisen lampaan, jolla on tähti turkissaan.

Seikkailu johtaa läpi Japanin Hokkaidon vuoristoon kuivan huumorin saattelemana. Ehkä verkkaisin lukemani seikkailu, mutta Murakami rakentaa outoa tarinaansa niin taitavasti että ei vaan halua keskeyttää. Ja tämä kirja oli tosiaan lukemisen arvoinen. Useammankin kerran tuli melkein ääneen naurettua. Melkein, koska luin kyseistä kirjaa tosiaan ruokatauolla töissä, ja työkaverit muutenkin pitänevät jo outona...

Hieno mielikuvitus on miehellä joka tällaisia kirjoja kirjoittaa. Vielä olisi yksi lukematonkin kirjahyllyssä, hmm hmm.

”Se on harvinainen lammas. E-r-i-t-t-ä-i-n harvinainen lammas. Haluan löytää sen, ja siihen minä tarvitsen teidän apuanne.”

”Mitä te sitten aiotte sillä tehdä, jos te sen löydätte?”

”En yhtään mitään. En luultavasti voi tehdä mitään. Kaiken tämän mittakaava on niin suunnaton, etten minä pysty tekemään juuri mitään. Haluaisin vain katsoa vihdoin omin silmin, miten tämä juttu päättyy. Ja jos se lammas jotain haluaa, yritän parhaani mukaan tehdä sen tahdon mukaan. Pomon kuoltua minun elämälläni ei muutenkaan enää ole paljon merkitystä.”