Nimi: Kivi-paperi-sakset
Alkuperäinen nimi: Scissors cut paper wrap stone
Kirjoittaja: Ian McDonald
Julkaistu: 1997, Nemo, alunperin 1994
Genre: Science fiction
Sivuluku: 131, 140 sanastoineen
Toisenkin kirjan tässä suunnilleen kuukauden sisään jo lukaisin, on vaan tämä raportointitahti niin toivottoman hidas tätä nykyä.
Babylon 5 -sarjan lähes uskonnollista seuraamista lukuunottamatta en ole paljon scifiin tutustunut. No, paitsi Star Wars ja ne muut pakolliset, sekä Star Trekiä fanittava entinen kämppis, mutta you get the idea. Näin ollen olin pikkasen pihalla kirjan alkuosan kaikkien uusien termien ja ideoiden kanssa, varsinkin kun en aina ole se penaalin terävin kynä. Mutta asiaan!
Ethan Ring ja opiskelijakaverinsa kehittivät huvikseen fraktereita, "...fraktaaleja ja Mandelbrotin kuvioita muistuttavia visuaalisia hahmoja, jotka vetoavat suoraan tiedostamattomaan." Näitä vekkuleita vain vilauttamalla ihmisen voi tehdä iloiseksi, surulliseksi, parantaa, saada unohtamaan tai kertomaan kaiken, tai tappaa. Ja kun jollakin voi tappaa jälkiä jättämättä, juttuhan ei jää vain opiskelijoiden projektiksi, vaan Ethanille tehdään tarjous josta ei voi kieltäytyä.
Samaan aikaan seurataan myöhempää tarinaa, jossa Ethan on pyhiinvaellusmatkalla läpi japanilaisten temppelien ystävänsä Masin kanssa. Nämä kaksi kertomuksen haaraa vuorottelevat, kertoen miten kaikki alkoi ja miten kaikki päättyy yhdessä tiiviissä paketissa. McDonaldin teksti on nopeatempoista ja sujuvaa, tosin ne edellämainitut oudot sanat tuottivat muutenkin väsyneelle päälle vaivaa. Ei pitäisi ihmisen tehdä niin paljon töitä ettei enää lukea osaa.
"Meidän ei pitäis nähdä tämmöisiä asioita. Jumalalla on omat syynsä pitää kasvonsa salassa. Ihmiskunta ei kestä jumaluuden yliannosta."
"Liian kauheita salaisuuksia ihmiskunnalle?" Marcus sivalsi pilkallisesti. "Toi on vanhaa scifihuuhaata. Tämähän on vasta alkua. Jos toi on yks, niin niitä on pakko olla lisääkin. Ja mä aion löytää ne."
Luka pudisti päätään.
"Rajoita, Marcus. Pyyhi se pois, murskaa se, hankkiudu eroon siitä. Se polttaa sit poroksi. Se tuhoo sut, mä vannon."
...minkä takia ihmiset kirjoissa eivät ikinä kuuntele sitä järkevää tyyppiä? Vastaan omaan kysymykseeni samantien: koska sitten ei olisi näitä kirjoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti