Unohdetut Jumalat

Nimi: Unohdetut Jumalat
Alkuperäinen nimi: American Gods
Kirjoittaja: Neil Gaiman
Julkaistu: 2001, tämä versio Otavalta 2001
Genre: Gaiman.
Sivuluku: 589

Luettu noin juhannuksena, jolloin olin vanhemmilla kylässä, ei ollut mitään tekemistä, enkä löytänyt yhtään mitään muuta lukemista.

Juttelin Gaimanista paremman puoliskon kanssa joskus tämän luettuani, ja todettiin, että molemmilla on isompi tai pienempi kynnys alkaa lukemaan Gaimanin kirjoja. (Tämä tuli itse asiassa viikko sitten todettua useammankin ihmisen voimin.) Case in point: tämä kyseinen opus on seissyt kirjahyllyssäni jouluaatosta 2002. Kuitenkin olemme molemmat faneja: hänellä on noin kaikki Gaimanin kirjat, minulla useita, ja molemmilla melkein koko Sandman-sarja kerättynä.

Kun pääsee vauhtiin, Gaimania on hauska ja koukuttava lukea, mutta se aloittaminen... tyypillä on tietynlainen kirjoitustapa, josta kyllä pidän, ja miehestä itsestäänkin, mutta liekö se kielellinen kikkailu vai tietynlaiset juonikuviot joita Gaimanilta odottaa/tietää löytävänsä. En tiedä.

Mutta itse kirjasta! Unohdettujen Jumalien keskiössä on juuri vankilasta päässyt Shadow, joka on pikkasenkin tuuliajolla johtuen siitä, että hänen vaimonsa on juuri kuollut. Mukaan tulee herra Wednesday, joka tekee Shadowlle sen tyypillisen tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä.

Matkataan ympäri Amerikan mannerta sekä uusien nykyajan jumalten että ajan kuluessa uuteen maailmaan matkustavien mukanaan tuomien jumalien seurassa. Ja kuten yllä yritin jotenkin saada selvitettyä, niin kunhan kirja pääsi vauhtiin, nautin siitä kovastikin. Varsinkin vanhojen jumalien tarinanpätkistä, kuinka he päätyivät Amerikkaan.

”Kuule”, Shadow sanoi. ”En halua vaikuttaa siltä, kuin – Jessus, kuule...” Hän piti tauon ja kokosi voimiaan. Häntä paleli, hän seisoi metsässä ja jutteli ison, mustan linnun kanssa, joka popsi parhaillaan poskeensa Bambia. ”Okei, haluan vain sanoa, että en halua kuulla arvoituksia.”

”Arvoituksia”, lintu myönsi avuliaasti.