Maanantaisin suljettu

Nimi: Maanantaisin suljettu
Alkuperäinen nimi: Zavírací den
Kirjoittaja: Pavel Soltész
Julkaistu: Taifuuni, 1992.
Genre: Murhamysteeridekkaripokkari
Sivuluku: 285


Kuten jo aikaisemmassa päivityksessä mainitsin, joku pois muuttava naapuri jakeli kirjastoaan ilmaiseksi tuossa viikko pari sitten. Mukaan tarttui... piti käydä laskemassa. 15 kirjaa, plus kaverille kolme. Tämä oli yksi viidestätoista. En vain voinut vastustaa yhteen lempipaikkaani, Prahaan, sijoittuvaa dekkaripokkaria jännällä kannella.

Opiskelija Martin Vencu (toim. huom. En osaa lisätä tsekkinimien päälle kaikkia mahdollisia pikku-v -merkkejä ja pallukoita. Bear with me...) on luvannut esitellä ystävättärensä Veronikan jazz-bändin isänsä tuttavalle, joka voi kiskoa nyörejä ja saada bändin jonkunlaiseen musiikkikatselmukseen. Hakiessaan Veronikaa jazzkapakka Banjoon, jossa bändillä on illalla keikka, selviää että joku on käynyt tonkimassa paikkoja Veronikan kotona. Ei kestä kauan ennen kuin alkaa löytyä ruumiita. Martin ei saa kovin hämärää sotkua mielestään, ja päätyy selvittämään mysteeriä, lähinnä juttelemalla Banjon erikoislaatuisen asiakaskunnan kanssa.

Maanantaisin suljettu oli ihan jännä pikku mysteeri, mutta jokin kirjassa oli että... en osaa ihan selittää, mutta olen ekoista sivuista asti yrittänyt miettiä mikä kirjassa on niin... no, se vain on vähän... outo. Sekin vähän hämmensi että vasta sivun 120 hujakoilla selvisi edes se, mille vuosikymmenelle tarina sijoittuu. Mutta kirja oli nopeaa ja ajoittain hauskaakin lukemista, eli ihan kiva etta nappasin sen omaan hyllyyn.


   En todellakaan halunnut enää ajatella asiaa. Hetkisen vielä mietin, mikä kumma minut sai kysymään Rousista, käsilaukusta ja veden keittämisestä, mutta pakotin itseni heittämään ne mielestäni. Menin huoneeseeni ja paremman puutteessa rupesin siivoamaan sitä.