Noitasiskokset

Nimi: Noitasiskokset
Alkuperäinen nimi: Wyrd Sisters
Kirjoittaja: Terry Pratchett
Julkaistu: 1988, suomeksi 1994
Genre: Huumorifantasiaa!
Sivuluku:


Mortin kanssa samasta joululahjapaketista paljastui tämä lemppari! Samoihin aikoihin luin huvikseni Shakespearea, joten entisessä linnassaan haahuileva kuninkaan haamu, kolme noitaa ja vallanhimoinen herttua vielä vallanhimoisemmalla vaimolla kuulostivat tutuilta.

Kuningas on kuollut, kauan linnassaan kummituksena haahuilkoon kuningas. Kruununperijä on toimitettu turvaan kolmen noidan, Muori Säävirkun, Nanny Auvomielen ja Magrat Kynsilaukan toimesta. Käsiään lähes tauotta pesevä herttua Felmet nousee Lancren valtaistuimelle, ja maa jatkaa kuin kuninkaille olisi luonnollista kuolla epäilyttävissä olosuhteissa. Kieltämättä se aika pitkälti onkin, mutta uusi hallitsija ei tunnu sopivan paikalleen.

Noitasiskokset ilmestyi vain vuotta myöhemmin kuin Mort, mutta kirjana tuntui paljon tasapainoisemmalta ja pratchettmaisemmalta. Huumoria ja vauhtia löytyy, samoin kuin niitä sivujen alareunoissa olevia lisähuomioita. Suomennoksessa oli myös useita paikoiltaan eksyneitä "-merkkejä, lienee ollut liikaa painon varastossa.

Tosiaan, tämän ja Mortin sain joululahjaksi 1994, mutta muistelen että luin ne kirjaston kirjoina jo tätä ennen. Pakostakin, koska ensimmäisen englanninkielisen Pratchettin ostin elokuussa 1994, tietoisena siitä että 1) tämä kannattaa ostaa, ja 2) nyt kannattaa harjoitella enkkua. Lords and Ladies on siis ihan eka Kiekkomaailma-kirjani. Jee. Tämä tieto tekee minut ainakin iloiseksi.


   Muori kääntyi ja katseli porteille. Vartiossa oli kaksi erittäin huolestuneen näköistä miestä. Muori käveli heidän eteensä ja naulitsi katseensa toiseen. 
   "Minä olen vähäinen vanha omenienmyyjä", hän sanoi äänellä joka olisi sopinut paremmin vihollisuuksien avaamiseen sodassa jossa tykinkantama oli keskiluokkaa. "Ole hyvä ja päästä minut sisään, poikakulta." Viimeisessä sanassa oli veitsiä.
   "Kukaan ei saa astua sisälle linnaan", sanoi toinen vartija. "Herttuan määräys."
   Muori kohautti harteitaan. Omenanmyyjän pelinavaus oli hänen muistaakseen toiminut vain kerran koko noituuden historiassa, mutta siitä oli tullut traditio.