Title: Kitchen
Author: Banana Yoshimoto
Published: 2001, but 1993 in English for the first time, and 1988 in Japanese.
Genre: Sad love song
Pages: 150
I just finished this, so I'm still a little wahh. Sniffle. First time I read Kitchen was years ago, and in Finnish. But it kept haunting me, even if just a little. And last xmas I got it! Yay. So I got to read it again.
Kitchen includes two short-shortish stories about death and love. Especially the latter one is good for crying, which is why I finished it now at home, and not at work. First one tells of a young woman who, orphaned as a child, has now just lost her only living relative left, her grandmother. A boy she hardly knows asks her to come and live with him and his eccentric mother. The book gets its title from this story's main character's love for a good kitchen. The second one, named Moonlight Shadow after the Mike Oldfield song is about a young girl who has just lost her first love, and then happens to meet a woman who promises to show her something special.
I don't usually read love stories. Well, okay, I do every now and then, but I prefer it when they're just a part of a bigger picture. But this was pure sad love. Pretty and short and sad and sweet and all that. Haunting and a little extraordinary.
"We all believe we can choose our own path from among the many alternatives. But perhaps it's more accurate to say that we make the choice unconsciously. I think I did - but now I knew it, because now I was able to put it into words. But I don't mean this in the fatalistic sense; we're constantly making choices. With the breaths we take every day, with the expression in our eyes, with the daily actions we do over and over, we decide as though by instinct. And so some of us will inevitably find ourselves rolling around in a puddle on some roof in a strange place with a takeout katsudon in the middle of winter, looking up at the night sky, as if it were the most natural thing in the world.
"Ah, but the moon was lovely.
"I stood up and knocked on Yuichi's window."
Apparently, there's a movie of Kitchen. I may have to look for this...
torstai 10. helmikuuta 2011
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
Death of a Dentist
Title: Death of a Dentist
Author: M. C. Beaton
Published: 1998 by Warner Books. American edition. Ick. I bought it in the middle of the UK!
Genre: Murder mystery
Pages: 228
Two reasons I bought and (eventually) read this book: 1) I am terrified of dentists, and hoped that reading of a dead one would get me over my fear so I could go and get my chipped teeth checked, FINALLY, and 2) Hamish Macbeth is, thanks to the TV-series of the same name, possibly my favourite copper. Ever. Played by Robert Carlyle, even, who's one of my favourite actors. Ever.
So it turns out that the TV-series isn't that faithful to the books, but I'm not saying that for sure as this is only one book out of about two dozen. What I can say for sure is that they never made an episode of this one.
The whole Hamish Macbeth -series is set in the Scottish Highlands, in a small, small village called Lochdubh, and its surroundings. It's safe to say that most of the cast are a wee bit eccentric. Hamish himself is a smart cop, in truth too smart for wee Lochdubh. But he doesn't want to leave the life in a small village for a more glorious job in the big city. Death of a Dentist starts with a toothache, a robbed hotel safe and a dead dentist. The toothache is Hamish's, and when it gets bad enough, he decides to head to the dentist with a bad reputation, Gilchrist. The ache is more or less forgotten when, arriving at the man's surgery, Hamish finds Gilchrist murdered in his chair, all his teeth drilled.
Yeah, it didn't really help me with my dentist terror. But it was a fun book to read, similar in spirit to the TV-series. Or the TV-series is similar to the books in spirit, but since I was familiar with the TV-version first... I've got another one on the shelves, Death of a Dustman, but I think I'll save that for a rainy day. Especially since my Pile Of Books That I'm Reading Now is starting to be as tall as my Pile Of Books I Want To Read. Especially since I kinda have to do other things beside reading, like sleep and work and writing and drawing and such. And we just bought a PlayStation 3, so...
"Was there any point in plodding on, finding out a bit here and a bit there? Why not go back to the police station, light the fire and settle down in front of it with a detective story, preferably an American one of the more violent kind where the hero could act out Hamish's frustrations for him, slamming people up against walls and beating confessions out of them."
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Scott Pilgrim
Title: Scott Pilgrim
Creator: Bryan Lee O'Malley
Published: From 2004 to 2010 by Oni Press
Genre: Comedy, action and romance.
Pages: 6 x 150-250 pages. Mostly ~180 pages a pop.
Despite having worked in a comic shop, and seeing the first, oh, five of the albums there every day, I didn't read the comics until I saw the movie. Shame on me. Shaaaame. Aaaaand I actually read them sometime late November/early December, first five in one sitting, with beer, and the last one the following morning, wishing I hadn't drunk so much beer. So what I'm capable of saying about the comics is somewhat distorted both by time and beer.
Damn, now I want a beer.
If you're not familiar with Scott Pilgrim, he's a young man in his early twenties, plays bass in a band called Sex Bob-omb, and is dating a 17-year-old. At least until this cool girl Ramona literally gets into his head. Little does Scott know, Ramona had seven evil exes, and Scott will have to fight all of them. He would actually have known about it, had he not deleted the exes' introductory e-mail as boring. Then the fight is on.
The series has won several awards, and no wonder: the art is very enjoyable, the story is amusing and touching, and the fun is awesome. And I haven't come up with anything intelligent to say in about 20 minutes, so I'll just upload this like it is. No quote, since I don't have the comics here. Would be nice to buy them sometime.
Read Scott Pilgrim!
Creator: Bryan Lee O'Malley
Published: From 2004 to 2010 by Oni Press
Genre: Comedy, action and romance.
Pages: 6 x 150-250 pages. Mostly ~180 pages a pop.
Despite having worked in a comic shop, and seeing the first, oh, five of the albums there every day, I didn't read the comics until I saw the movie. Shame on me. Shaaaame. Aaaaand I actually read them sometime late November/early December, first five in one sitting, with beer, and the last one the following morning, wishing I hadn't drunk so much beer. So what I'm capable of saying about the comics is somewhat distorted both by time and beer.
Damn, now I want a beer.
If you're not familiar with Scott Pilgrim, he's a young man in his early twenties, plays bass in a band called Sex Bob-omb, and is dating a 17-year-old. At least until this cool girl Ramona literally gets into his head. Little does Scott know, Ramona had seven evil exes, and Scott will have to fight all of them. He would actually have known about it, had he not deleted the exes' introductory e-mail as boring. Then the fight is on.
The series has won several awards, and no wonder: the art is very enjoyable, the story is amusing and touching, and the fun is awesome. And I haven't come up with anything intelligent to say in about 20 minutes, so I'll just upload this like it is. No quote, since I don't have the comics here. Would be nice to buy them sometime.
Read Scott Pilgrim!
Invisible Monsters
Title: Invisible monsters
Author: Chuck Palahniuk
Published: 1999 by Vintage
Genre: Palahniuk.
Pages: 297
Didn't I do this already? Yes, I did, in March. But! I didn't get the book until six months later. I can be a little slow. But there was this one night in September, I had taken a few beers, I'm sure, and went to bed, and for some reason started to think about this book, and burst into giggles as I realised how nuts it had really been.
So I wanted to read it again, but with the pile of Books To Read being as high as it is, I couldn't justify re-reading a book so soon. But then I was stuck with There Will Be Rainbows, and read this as a quick snack in between. And yeah. I liked it. Really fucked up book, but that's Palahniuk for you.
Protip: Don't read this book while eating. I did not need to know what felching is, especially while eating yogurt.
"The one you love and the one who loves you are never, ever the same person."
Author: Chuck Palahniuk
Published: 1999 by Vintage
Genre: Palahniuk.
Pages: 297
Didn't I do this already? Yes, I did, in March. But! I didn't get the book until six months later. I can be a little slow. But there was this one night in September, I had taken a few beers, I'm sure, and went to bed, and for some reason started to think about this book, and burst into giggles as I realised how nuts it had really been.
So I wanted to read it again, but with the pile of Books To Read being as high as it is, I couldn't justify re-reading a book so soon. But then I was stuck with There Will Be Rainbows, and read this as a quick snack in between. And yeah. I liked it. Really fucked up book, but that's Palahniuk for you.
Protip: Don't read this book while eating. I did not need to know what felching is, especially while eating yogurt.
"The one you love and the one who loves you are never, ever the same person."
There Will Be Rainbows
Title: There Will Be Rainbows
Author: Kirk Lake
Published: 2009 by Orion Books
Genre: Biugraphy.
Pages: 264 + discography + index + stuff
Oh dear. This was read last year, but updating? Didn't happen. I'm not quite sure December happened, either. Did it? It's all quite confusing.
Anyway. The biography of Rufus Wainwright, my favourite singer/songwriter. The name is a misquote, actually, from his song 14th Street. The actual lyrics go "And there'll be rainbows..." which is addressed in the book and stuff. So it's an intentional misquote, and it's explained, so... why am I telling you all this? I don't know.
This took a looong while to read, considering I started it in November, and finished over xmas. But, as much as I love Rufus, and as interesting as it was to read about him and his family, sibling rivalry and everything, it was kinda like studying for an exam. I have read a few biographies before, and, with all my love to Rufus, enjoyed them far more. The writer would ramble on about record executives and politics, which was... boring, and go on about what Rufus' dad, mom, sister and other family members were doing, which was more interesting, considering I'm also a fan of his mom & aunt and sister, not so the dad, but. It would do all that and then pass some big, huge incidents in the main subject's life with barely a nod. 'Yes, yes, then he got raped, but this and that was also happening and the records didn't sell and DreamWorks was going bust.' It was an essay on contemporary music and record deals as much, or more so, as a biography. I was kinda hoping it would be the other way.
"Time takes a sabbatical when Rufus Wainwright sings. (...)"
Amen, New York Times, amen.
Author: Kirk Lake
Published: 2009 by Orion Books
Genre: Biugraphy.
Pages: 264 + discography + index + stuff
Oh dear. This was read last year, but updating? Didn't happen. I'm not quite sure December happened, either. Did it? It's all quite confusing.
Anyway. The biography of Rufus Wainwright, my favourite singer/songwriter. The name is a misquote, actually, from his song 14th Street. The actual lyrics go "And there'll be rainbows..." which is addressed in the book and stuff. So it's an intentional misquote, and it's explained, so... why am I telling you all this? I don't know.
This took a looong while to read, considering I started it in November, and finished over xmas. But, as much as I love Rufus, and as interesting as it was to read about him and his family, sibling rivalry and everything, it was kinda like studying for an exam. I have read a few biographies before, and, with all my love to Rufus, enjoyed them far more. The writer would ramble on about record executives and politics, which was... boring, and go on about what Rufus' dad, mom, sister and other family members were doing, which was more interesting, considering I'm also a fan of his mom & aunt and sister, not so the dad, but. It would do all that and then pass some big, huge incidents in the main subject's life with barely a nod. 'Yes, yes, then he got raped, but this and that was also happening and the records didn't sell and DreamWorks was going bust.' It was an essay on contemporary music and record deals as much, or more so, as a biography. I was kinda hoping it would be the other way.
"Time takes a sabbatical when Rufus Wainwright sings. (...)"
Amen, New York Times, amen.
lauantai 13. marraskuuta 2010
Kivi-paperi-sakset
Nimi: Kivi-paperi-sakset
Alkuperäinen nimi: Scissors cut paper wrap stone
Kirjoittaja: Ian McDonald
Julkaistu: 1997, Nemo, alunperin 1994
Genre: Science fiction
Sivuluku: 131, 140 sanastoineen
Toisenkin kirjan tässä suunnilleen kuukauden sisään jo lukaisin, on vaan tämä raportointitahti niin toivottoman hidas tätä nykyä.
Babylon 5 -sarjan lähes uskonnollista seuraamista lukuunottamatta en ole paljon scifiin tutustunut. No, paitsi Star Wars ja ne muut pakolliset, sekä Star Trekiä fanittava entinen kämppis, mutta you get the idea. Näin ollen olin pikkasen pihalla kirjan alkuosan kaikkien uusien termien ja ideoiden kanssa, varsinkin kun en aina ole se penaalin terävin kynä. Mutta asiaan!
Ethan Ring ja opiskelijakaverinsa kehittivät huvikseen fraktereita, "...fraktaaleja ja Mandelbrotin kuvioita muistuttavia visuaalisia hahmoja, jotka vetoavat suoraan tiedostamattomaan." Näitä vekkuleita vain vilauttamalla ihmisen voi tehdä iloiseksi, surulliseksi, parantaa, saada unohtamaan tai kertomaan kaiken, tai tappaa. Ja kun jollakin voi tappaa jälkiä jättämättä, juttuhan ei jää vain opiskelijoiden projektiksi, vaan Ethanille tehdään tarjous josta ei voi kieltäytyä.
Samaan aikaan seurataan myöhempää tarinaa, jossa Ethan on pyhiinvaellusmatkalla läpi japanilaisten temppelien ystävänsä Masin kanssa. Nämä kaksi kertomuksen haaraa vuorottelevat, kertoen miten kaikki alkoi ja miten kaikki päättyy yhdessä tiiviissä paketissa. McDonaldin teksti on nopeatempoista ja sujuvaa, tosin ne edellämainitut oudot sanat tuottivat muutenkin väsyneelle päälle vaivaa. Ei pitäisi ihmisen tehdä niin paljon töitä ettei enää lukea osaa.
"Meidän ei pitäis nähdä tämmöisiä asioita. Jumalalla on omat syynsä pitää kasvonsa salassa. Ihmiskunta ei kestä jumaluuden yliannosta."
"Liian kauheita salaisuuksia ihmiskunnalle?" Marcus sivalsi pilkallisesti. "Toi on vanhaa scifihuuhaata. Tämähän on vasta alkua. Jos toi on yks, niin niitä on pakko olla lisääkin. Ja mä aion löytää ne."
Luka pudisti päätään.
"Rajoita, Marcus. Pyyhi se pois, murskaa se, hankkiudu eroon siitä. Se polttaa sit poroksi. Se tuhoo sut, mä vannon."
...minkä takia ihmiset kirjoissa eivät ikinä kuuntele sitä järkevää tyyppiä? Vastaan omaan kysymykseeni samantien: koska sitten ei olisi näitä kirjoja.
Alkuperäinen nimi: Scissors cut paper wrap stone
Kirjoittaja: Ian McDonald
Julkaistu: 1997, Nemo, alunperin 1994
Genre: Science fiction
Sivuluku: 131, 140 sanastoineen
Toisenkin kirjan tässä suunnilleen kuukauden sisään jo lukaisin, on vaan tämä raportointitahti niin toivottoman hidas tätä nykyä.
Babylon 5 -sarjan lähes uskonnollista seuraamista lukuunottamatta en ole paljon scifiin tutustunut. No, paitsi Star Wars ja ne muut pakolliset, sekä Star Trekiä fanittava entinen kämppis, mutta you get the idea. Näin ollen olin pikkasen pihalla kirjan alkuosan kaikkien uusien termien ja ideoiden kanssa, varsinkin kun en aina ole se penaalin terävin kynä. Mutta asiaan!
Ethan Ring ja opiskelijakaverinsa kehittivät huvikseen fraktereita, "...fraktaaleja ja Mandelbrotin kuvioita muistuttavia visuaalisia hahmoja, jotka vetoavat suoraan tiedostamattomaan." Näitä vekkuleita vain vilauttamalla ihmisen voi tehdä iloiseksi, surulliseksi, parantaa, saada unohtamaan tai kertomaan kaiken, tai tappaa. Ja kun jollakin voi tappaa jälkiä jättämättä, juttuhan ei jää vain opiskelijoiden projektiksi, vaan Ethanille tehdään tarjous josta ei voi kieltäytyä.
Samaan aikaan seurataan myöhempää tarinaa, jossa Ethan on pyhiinvaellusmatkalla läpi japanilaisten temppelien ystävänsä Masin kanssa. Nämä kaksi kertomuksen haaraa vuorottelevat, kertoen miten kaikki alkoi ja miten kaikki päättyy yhdessä tiiviissä paketissa. McDonaldin teksti on nopeatempoista ja sujuvaa, tosin ne edellämainitut oudot sanat tuottivat muutenkin väsyneelle päälle vaivaa. Ei pitäisi ihmisen tehdä niin paljon töitä ettei enää lukea osaa.
"Meidän ei pitäis nähdä tämmöisiä asioita. Jumalalla on omat syynsä pitää kasvonsa salassa. Ihmiskunta ei kestä jumaluuden yliannosta."
"Liian kauheita salaisuuksia ihmiskunnalle?" Marcus sivalsi pilkallisesti. "Toi on vanhaa scifihuuhaata. Tämähän on vasta alkua. Jos toi on yks, niin niitä on pakko olla lisääkin. Ja mä aion löytää ne."
Luka pudisti päätään.
"Rajoita, Marcus. Pyyhi se pois, murskaa se, hankkiudu eroon siitä. Se polttaa sit poroksi. Se tuhoo sut, mä vannon."
...minkä takia ihmiset kirjoissa eivät ikinä kuuntele sitä järkevää tyyppiä? Vastaan omaan kysymykseeni samantien: koska sitten ei olisi näitä kirjoja.
Suuri lammasseikkailu
Nimi: Suuri lammasseikkailu
Alkuperäinen nimi: Hitsuri o meguru bouken
Kirjoittaja: Haruki Murakami
Julkaistu: 1993, Tammi, alunperin 1982
Genre: ...Murakamikin voisi olla oma genrensä.
Sivuluku: 350
Lukutahtini on hidastunut huomattavasti, johtuen siitä että 2-3 tunnin sijaan per päivä vietän bussissa vain alle tunnin työmatkoihin, ja joudun vaihtamaan bussia pariinkin kertaan. Joten lukeminen on jäänyt ruokataukoihin ja harvoihin iltalukuhetkiin.
Suuri lammasseikkailu! Kun vihdoin sain Hard-boiled Wonderland and the End of the World -kirjan luettua, teki mieli lukea lisää Murakamia. Sputnik Sweetheart on tullut luettua monesti, ja sitä harkitsin, mutta sitten tämä määkijä tippui halvalla syliin joten mikä ettei!
Nimettömäksi (taas) jäävä päähenkilö, joka pyrki elämään mahdollisimman yksitoikkoista elämää, kohtasi eräänä päivänä naisen, jolla oli korvat joilla voisi valloittaa maailman. Ja tämä nainen ennusti, että päähenkilömme tulisi pian törmäämään lampaisiin. Ei ehkä kuitenkaan ihan odotetulla tavalla: pienessä mainos-, käännös- ja painotalossa työskentelevä päähenkilömme saa yllättäen tehtäväkseen etsiä mystisen lampaan, jolla on tähti turkissaan.
Seikkailu johtaa läpi Japanin Hokkaidon vuoristoon kuivan huumorin saattelemana. Ehkä verkkaisin lukemani seikkailu, mutta Murakami rakentaa outoa tarinaansa niin taitavasti että ei vaan halua keskeyttää. Ja tämä kirja oli tosiaan lukemisen arvoinen. Useammankin kerran tuli melkein ääneen naurettua. Melkein, koska luin kyseistä kirjaa tosiaan ruokatauolla töissä, ja työkaverit muutenkin pitänevät jo outona...
Hieno mielikuvitus on miehellä joka tällaisia kirjoja kirjoittaa. Vielä olisi yksi lukematonkin kirjahyllyssä, hmm hmm.
Alkuperäinen nimi: Hitsuri o meguru bouken
Kirjoittaja: Haruki Murakami
Julkaistu: 1993, Tammi, alunperin 1982
Genre: ...Murakamikin voisi olla oma genrensä.
Sivuluku: 350
Lukutahtini on hidastunut huomattavasti, johtuen siitä että 2-3 tunnin sijaan per päivä vietän bussissa vain alle tunnin työmatkoihin, ja joudun vaihtamaan bussia pariinkin kertaan. Joten lukeminen on jäänyt ruokataukoihin ja harvoihin iltalukuhetkiin.
Suuri lammasseikkailu! Kun vihdoin sain Hard-boiled Wonderland and the End of the World -kirjan luettua, teki mieli lukea lisää Murakamia. Sputnik Sweetheart on tullut luettua monesti, ja sitä harkitsin, mutta sitten tämä määkijä tippui halvalla syliin joten mikä ettei!
Nimettömäksi (taas) jäävä päähenkilö, joka pyrki elämään mahdollisimman yksitoikkoista elämää, kohtasi eräänä päivänä naisen, jolla oli korvat joilla voisi valloittaa maailman. Ja tämä nainen ennusti, että päähenkilömme tulisi pian törmäämään lampaisiin. Ei ehkä kuitenkaan ihan odotetulla tavalla: pienessä mainos-, käännös- ja painotalossa työskentelevä päähenkilömme saa yllättäen tehtäväkseen etsiä mystisen lampaan, jolla on tähti turkissaan.
Seikkailu johtaa läpi Japanin Hokkaidon vuoristoon kuivan huumorin saattelemana. Ehkä verkkaisin lukemani seikkailu, mutta Murakami rakentaa outoa tarinaansa niin taitavasti että ei vaan halua keskeyttää. Ja tämä kirja oli tosiaan lukemisen arvoinen. Useammankin kerran tuli melkein ääneen naurettua. Melkein, koska luin kyseistä kirjaa tosiaan ruokatauolla töissä, ja työkaverit muutenkin pitänevät jo outona...
Hieno mielikuvitus on miehellä joka tällaisia kirjoja kirjoittaa. Vielä olisi yksi lukematonkin kirjahyllyssä, hmm hmm.
”Se on harvinainen lammas. E-r-i-t-t-ä-i-n harvinainen lammas. Haluan löytää sen, ja siihen minä tarvitsen teidän apuanne.”
”Mitä te sitten aiotte sillä tehdä, jos te sen löydätte?”
”En yhtään mitään. En luultavasti voi tehdä mitään. Kaiken tämän mittakaava on niin suunnaton, etten minä pysty tekemään juuri mitään. Haluaisin vain katsoa vihdoin omin silmin, miten tämä juttu päättyy. Ja jos se lammas jotain haluaa, yritän parhaani mukaan tehdä sen tahdon mukaan. Pomon kuoltua minun elämälläni ei muutenkaan enää ole paljon merkitystä.”
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)