Nimi: Kerubi
Kirjoittaja: Tommy Tabermann
Julkaistu: 1987, Weilin+Göös
Genre: Hmm...
Sivuluku: 155
Tämänkin olen lukenut ennen, joskus kakarana. Pitkään ollut jo tarkoitus lukea uusiksi, ja nyt Tabermannin valitettavasti poistuttua keskuudestamme muistin sitten etsiä kyseisen eepoksen kirjastosta ja ottaa lukuun.
Kerubin maailma on hyvin runollinen, ja ainakaan minulle ei (tällä toisellakaan lukukerralla) heti aina auennut mistä tarkalleen ottaen on milloinkin kysymys. Tämä on niitä kirjoja jotka jäävät mieleen pyörimään ja valkenevat vasta päivän, parin päästä. Luin kyllä Kerubin tosi nopeaan tahtiin, paljon ajattelematta. Kaunista tekstiä osasi Tommy kirjoittaa, ja mietitystä herättäviä ajatuksia niin rakkaudesta kuin intohimosta ja mustasukkaisuudesta ja muista ihmisen perustunteista jotka ovat niin yksinkertaisia mutta silti niin monimutkaisia ja vaikeita.
Kirjan nimeä kantava päähenkilö saa eräänä päivänä tyhjän paketin, ja uskoo tietävänsä kuka sen on lähettänyt. Pakettia seuraa aikanaan toinen, kolmas ja niin edelleen, ja jokaisen paketin saapuessa ja Kerubin uskoessa tietävänsä lähettäjän, hän kertoo lukijalle suhteestaan lähettäjään, ja miksi paketin sisältö on mitä on. Samalla kuljetaan kohti vääjäämätöntä loppuratkaisua, joka oli sen verran yllättävä että on pyörinyt mielessä kaikki nämä vuodet.
Ja, niin, tämähän on Tabermannia.
"Minä, Kerubi, olen osannut lentää. Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisen täytyy tavoitella onnellisuuden ja tyydytyksen tilaa, salattuja, kuumia pisteitä. Enkä koskaan ole löytänyt parempaa tietä sitä kohti kuin se minkä kahden ihmisruumiin yhtyminen muodostaa. Yhdynnöistä minä olen rakentanut siipeni, hyväilyistä ja noista lyhyistä itsekkäistä liikkeistä kohti hetkellistä ykseyttä.
"Miao, Miao. Sinä tiedät että olen maannut satojen naisten kanssa.
"Minä olen Kerubi, enkeli, minun taivaani on ejakulaation rajattomuudessa."
Nuku hyvin, Tommy.
perjantai 23. heinäkuuta 2010
Bobby Blanchard, Lesbian Gym Teacher
Title: Bobby Blanchard, Lesbian Gym Teacher
Author: Monica Nolan
Published: 2010 by Kensington Fiction
Genre: Pulp fiction!
Pages: 290
Another one from the author of Lois Lenz, Lesbian Secretary! Yay! Was happy to find this in the bookshop. This one was just as much fun to read as the 'first' book.
Note: it's not necessary to read Lois Lenz to get this one; there are a few people from it guest starring this one, but nothing too essential. It is however recommended to read both these books, because they're so much fun.
It is the beginning of the 60's, and Bobby's professional field hockey career has ended too soon after an unfortunate accident. Her guidance councilor suggest she should take up teaching PE, and after some coaxing, well, a lot of it, she accepts a job at the Metamora Academy for girls. An all-girl school, in the middle of nowhere.
That... sounds a lot more racey than BB,LGT actually is. But it's not all chasing skirt! There's good fun, sexy girls, shit getting serious over field hockey, sexy fellow teachers, and of course the suspicious death of the previous Math Mistress.
...the teachers are called 'Mistress' in the school. Hee hee.
Jolly good fun in the spirit of pulp fiction! Not the movie, the genre.
"Bobby joined the growing throng of scarlet-trimmed gray uniforms streaming towards Dorset. A girl in front of her shifted her books, and a folded piece of paper fell to the ground. "Wait-you dropped something." Bobby stopped her. Out of habit she opened the note and read:
"Here now, what's the matter with you?" Bobby scolded the blushing girl. "You forgot to sign it! How's your friend going to answer you if you don't sign it?"
Author: Monica Nolan
Published: 2010 by Kensington Fiction
Genre: Pulp fiction!
Pages: 290
Another one from the author of Lois Lenz, Lesbian Secretary! Yay! Was happy to find this in the bookshop. This one was just as much fun to read as the 'first' book.
Note: it's not necessary to read Lois Lenz to get this one; there are a few people from it guest starring this one, but nothing too essential. It is however recommended to read both these books, because they're so much fun.
It is the beginning of the 60's, and Bobby's professional field hockey career has ended too soon after an unfortunate accident. Her guidance councilor suggest she should take up teaching PE, and after some coaxing, well, a lot of it, she accepts a job at the Metamora Academy for girls. An all-girl school, in the middle of nowhere.
That... sounds a lot more racey than BB,LGT actually is. But it's not all chasing skirt! There's good fun, sexy girls, shit getting serious over field hockey, sexy fellow teachers, and of course the suspicious death of the previous Math Mistress.
...the teachers are called 'Mistress' in the school. Hee hee.
Jolly good fun in the spirit of pulp fiction! Not the movie, the genre.
"Bobby joined the growing throng of scarlet-trimmed gray uniforms streaming towards Dorset. A girl in front of her shifted her books, and a folded piece of paper fell to the ground. "Wait-you dropped something." Bobby stopped her. Out of habit she opened the note and read:
"I think you're divine. I watch you in Art
Class all the time. If I could paint anyone's
picture, it would be yours, but I could never
do you justice. Do you think you could
ever like me?"
Class all the time. If I could paint anyone's
picture, it would be yours, but I could never
do you justice. Do you think you could
ever like me?"
"Here now, what's the matter with you?" Bobby scolded the blushing girl. "You forgot to sign it! How's your friend going to answer you if you don't sign it?"
Viimeinen haltia
Nimi: Viimeinen haltia
Alkuperäinen nimi: L'ultimo elfo
Kirjoittaja: Silvana De Mari
Kuvittaja: Gianni De Conno
Julkaistu: 2005, WSOY
Genre: Fantasia, lastenkirja
Sivuluku: 318
Päivitetäänpäs välillä tätä niin saan nuo kirjat hyllyyn jaloista kuleksimasta. Paljon tullut luettua taas, mutta ei ole saanut aikaseksi kirjottaa tänne mitään.
Viimeinen haltia. Ostin tämän kirja-alesta 2007 tosi halvalla ihan siksi, että kuvitus on nätti, kansi on nätti, ja päähenkilön nimi on Yorshkrunsquarkljolnerstrink. Ei voi olla huono kirja jos päähenkilön nimi on Yorshkrunsquarkljolnerstrink. Yritäpä sanoa se ääneen ilman että kieli menee solmuun. Yorshkruns... joo en minäkään. Muut kirjan henkilöt lyhentävät viisaasti nimen muotoon Yorsh.
Yorsh on pieni orpo haltiaparka maailmassa, jossa haltiat on suljettu pieniin, surkeisiin leireihin, eroon ihmisistä ja muusta maailmasta. Jäätyään yksin hän lähti maailmalle; 'kotiinkaan' ei voinut jäädä, se kun jäi jatkuvan sateen aiheuttamien tulvien alle.
Viimeinen haltia on melko perinteistä fantasiaa nuoremmille lukijoille, kaikkinekliseineen klassisine juonikeinoineen. Lajinsa viimeinen joku, ennustuksia, matkaamista maailman pelastamiseksi, orpoja, pahiksia ja lohikäärmeitä. Mutta Viimeinen haltia on myös hillittömän hauska, hyvin kirjoitettu ja aivan ihana. Luin sen nyt toista kertaa, ja nauroin taas itseni kipeäksi, varsinkin ensimmäisen osan kanssa.
Mainitsinko että kuvitus on tosi nättiä? Se on. En tiedä onko se alkuperäisessä italialaisessa painoksessa ollut väreissä, mutta toimii mustavalkoisenakin. Värit voi kuvitella itse.
"Onko sinulla nimeä?"
"On," vastasi pieni haltia varmaan sävyyn. Ihminen päästi taas hassun henkäisyn.
"Ja mikähän se sinun nimesi mahtaa olla?"
Isoäidin opit ihmisten kieliopista palasivat vähitellen hänen mieleensä.
"Ei 'mahtaa olla' kun se tarkoittaa epävarmoja asioita, mutta nimi ihan varma. Jokaikinen olento varma siitä, mikä nimi sillä ja siksi sinä ei kysyä mikä mahtaa olla ylhäisyys, vaan mikä on..."
"No mikä sinun nimesi on?" nainen parahti. "Hyvä on, minä lupaan etten enää huuda, minä lupaan. Älä ala itkeä. En huuda enkä syö sinua. Mikä sinun nimesi on?"
"Yorshkrunsquarkljolnerstrink."
"Voitko toistaa?"
"Kyllä toki, minä voin." Pieni haltia vastasi mielissään.
Ihminen henkäisi taas. Hänellä taisi tosiaan olla jokin sairaus.
"Toista," hän sanoi.
"Yorshkrunsquarkljolnerstrink."
"Onko sinulla lempinimeä?"
"On toki."
Tauko. Ihminen hengitti taas kummallisesti. Heidän keskustelunsa oli todella hankalaa, juuri niin kuin isoäiti oli sanonut.
"Yorshkrunsquarkherzljolnerstri."
Alkuperäinen nimi: L'ultimo elfo
Kirjoittaja: Silvana De Mari
Kuvittaja: Gianni De Conno
Julkaistu: 2005, WSOY
Genre: Fantasia, lastenkirja
Sivuluku: 318
Päivitetäänpäs välillä tätä niin saan nuo kirjat hyllyyn jaloista kuleksimasta. Paljon tullut luettua taas, mutta ei ole saanut aikaseksi kirjottaa tänne mitään.
Viimeinen haltia. Ostin tämän kirja-alesta 2007 tosi halvalla ihan siksi, että kuvitus on nätti, kansi on nätti, ja päähenkilön nimi on Yorshkrunsquarkljolnerstrink. Ei voi olla huono kirja jos päähenkilön nimi on Yorshkrunsquarkljolnerstrink. Yritäpä sanoa se ääneen ilman että kieli menee solmuun. Yorshkruns... joo en minäkään. Muut kirjan henkilöt lyhentävät viisaasti nimen muotoon Yorsh.
Yorsh on pieni orpo haltiaparka maailmassa, jossa haltiat on suljettu pieniin, surkeisiin leireihin, eroon ihmisistä ja muusta maailmasta. Jäätyään yksin hän lähti maailmalle; 'kotiinkaan' ei voinut jäädä, se kun jäi jatkuvan sateen aiheuttamien tulvien alle.
Viimeinen haltia on melko perinteistä fantasiaa nuoremmille lukijoille, kaikkine
Mainitsinko että kuvitus on tosi nättiä? Se on. En tiedä onko se alkuperäisessä italialaisessa painoksessa ollut väreissä, mutta toimii mustavalkoisenakin. Värit voi kuvitella itse.
"Onko sinulla nimeä?"
"On," vastasi pieni haltia varmaan sävyyn. Ihminen päästi taas hassun henkäisyn.
"Ja mikähän se sinun nimesi mahtaa olla?"
Isoäidin opit ihmisten kieliopista palasivat vähitellen hänen mieleensä.
"Ei 'mahtaa olla' kun se tarkoittaa epävarmoja asioita, mutta nimi ihan varma. Jokaikinen olento varma siitä, mikä nimi sillä ja siksi sinä ei kysyä mikä mahtaa olla ylhäisyys, vaan mikä on..."
"No mikä sinun nimesi on?" nainen parahti. "Hyvä on, minä lupaan etten enää huuda, minä lupaan. Älä ala itkeä. En huuda enkä syö sinua. Mikä sinun nimesi on?"
"Yorshkrunsquarkljolnerstrink."
"Voitko toistaa?"
"Kyllä toki, minä voin." Pieni haltia vastasi mielissään.
Ihminen henkäisi taas. Hänellä taisi tosiaan olla jokin sairaus.
"Toista," hän sanoi.
"Yorshkrunsquarkljolnerstrink."
"Onko sinulla lempinimeä?"
"On toki."
Tauko. Ihminen hengitti taas kummallisesti. Heidän keskustelunsa oli todella hankalaa, juuri niin kuin isoäiti oli sanonut.
"Yorshkrunsquarkherzljolnerstri."
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Helvetistä
Nimi: Helvetistä - melodraama Viiltäjä-Jackin mysteeriosta
Alkuperäinen nimi: From Hell - being a melodrama in sixteen parts
Kirjoittaja: Alan Moore
Kuvittaja: Eddie Campbell
Julkaistu: 1994 - 1997, Like, viidessä osassa
Genre: Historiallinen rikosmysteeri
Sivuluku: 5 x 80-130 sivua
Jeij, Helvetistä taas kerran! Itse asiassa toinen kerta tänä vuonna, helmikuussa luin ennen työmatkaa Englantiin, mutta silloin englanniksi. Tällä kertaa suomeksi, koska viidessä osassa oleva suomennos mahtuu osa kerrallaan kassiin työmatkalukemiseksi. Ja... no. Englanninkielinen versio on hemmotellut miut pilalle. Nyt nimittäin huomasi pienet käännöskukkaset. Esimerkkinä sanonta tyyliin "Why Mr. Perkins!" ei käänny suomeksi "Miksi herra Perkins!" vaan pikemminkin "No mutta herra Perkins!" Onhan se kirjaimellinen käännös, mutta...
Mutta on se vaan paras sarjakuva ikinä.
"Hän esittää, että neljännen ulottuvuuden rakenteet ikuisuuden monoliitissa näyttäisivät kolmannen ulottuvuuden havainnoitsijoista vain sattumanvaraisilta tapahtumilta... tapahtumilta, jotka nousevat kohti väistämätöntä kohtauspistettä kuin holvien kaaret. Sanotaan että jotain erityistä tapahtuu vuonna 1788. Vuosisata myöhemmin tapahtuu jotain siihen liittyvää. Sitten taas 50 vuotta myöhemmin... sitten 25 vuoden jälkeen... sitten 12½... näkymätön kaari kohoaa läpi vuosisatojen."
"Voidaanko silloin sanoa, että historialla on oma arkkitehtuurinsa, Hinton? Ajatus on mitä loistavin ja kauhistuttavin."
Alkuperäinen nimi: From Hell - being a melodrama in sixteen parts
Kirjoittaja: Alan Moore
Kuvittaja: Eddie Campbell
Julkaistu: 1994 - 1997, Like, viidessä osassa
Genre: Historiallinen rikosmysteeri
Sivuluku: 5 x 80-130 sivua
Jeij, Helvetistä taas kerran! Itse asiassa toinen kerta tänä vuonna, helmikuussa luin ennen työmatkaa Englantiin, mutta silloin englanniksi. Tällä kertaa suomeksi, koska viidessä osassa oleva suomennos mahtuu osa kerrallaan kassiin työmatkalukemiseksi. Ja... no. Englanninkielinen versio on hemmotellut miut pilalle. Nyt nimittäin huomasi pienet käännöskukkaset. Esimerkkinä sanonta tyyliin "Why Mr. Perkins!" ei käänny suomeksi "Miksi herra Perkins!" vaan pikemminkin "No mutta herra Perkins!" Onhan se kirjaimellinen käännös, mutta...
Mutta on se vaan paras sarjakuva ikinä.
"Hän esittää, että neljännen ulottuvuuden rakenteet ikuisuuden monoliitissa näyttäisivät kolmannen ulottuvuuden havainnoitsijoista vain sattumanvaraisilta tapahtumilta... tapahtumilta, jotka nousevat kohti väistämätöntä kohtauspistettä kuin holvien kaaret. Sanotaan että jotain erityistä tapahtuu vuonna 1788. Vuosisata myöhemmin tapahtuu jotain siihen liittyvää. Sitten taas 50 vuotta myöhemmin... sitten 25 vuoden jälkeen... sitten 12½... näkymätön kaari kohoaa läpi vuosisatojen."
"Voidaanko silloin sanoa, että historialla on oma arkkitehtuurinsa, Hinton? Ajatus on mitä loistavin ja kauhistuttavin."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)