Kerubi

Nimi: Kerubi
Kirjoittaja: Tommy Tabermann
Julkaistu: 1987, Weilin+Göös
Genre: Hmm...
Sivuluku: 155


Tämänkin olen lukenut ennen, joskus kakarana. Pitkään ollut jo tarkoitus lukea uusiksi, ja nyt Tabermannin valitettavasti poistuttua keskuudestamme muistin sitten etsiä kyseisen eepoksen kirjastosta ja ottaa lukuun.

Kerubin maailma on hyvin runollinen, ja ainakaan minulle ei (tällä toisellakaan lukukerralla) heti aina auennut mistä tarkalleen ottaen on milloinkin kysymys. Tämä on niitä kirjoja jotka jäävät mieleen pyörimään ja valkenevat vasta päivän, parin päästä. Luin kyllä Kerubin tosi nopeaan tahtiin, paljon ajattelematta. Kaunista tekstiä osasi Tommy kirjoittaa, ja mietitystä herättäviä ajatuksia niin rakkaudesta kuin intohimosta ja mustasukkaisuudesta ja muista ihmisen perustunteista jotka ovat niin yksinkertaisia mutta silti niin monimutkaisia ja vaikeita.

Kirjan nimeä kantava päähenkilö saa eräänä päivänä tyhjän paketin, ja uskoo tietävänsä kuka sen on lähettänyt. Pakettia seuraa aikanaan toinen, kolmas ja niin edelleen, ja jokaisen paketin saapuessa ja Kerubin uskoessa tietävänsä lähettäjän, hän kertoo lukijalle suhteestaan lähettäjään, ja miksi paketin sisältö on mitä on. Samalla kuljetaan kohti vääjäämätöntä loppuratkaisua, joka oli sen verran yllättävä että on pyörinyt mielessä kaikki nämä vuodet.

Ja, niin, tämähän on Tabermannia.


"Minä, Kerubi, olen osannut lentää. Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisen täytyy tavoitella onnellisuuden ja tyydytyksen tilaa, salattuja, kuumia pisteitä. Enkä koskaan ole löytänyt parempaa tietä sitä kohti kuin se minkä kahden ihmisruumiin yhtyminen muodostaa. Yhdynnöistä minä olen rakentanut siipeni, hyväilyistä ja noista lyhyistä itsekkäistä liikkeistä kohti hetkellistä ykseyttä.
"Miao, Miao. Sinä tiedät että olen maannut satojen naisten kanssa.
"Minä olen Kerubi, enkeli, minun taivaani on ejakulaation rajattomuudessa."


Nuku hyvin, Tommy.