Ole luonani aina

Nimi: Ole luonani aina
Alkuperäinen nimi: Never let me go
Kirjoittaja: Kazuo Ishiguro
Julkaistu: 2005, alkukielellä ja suomeksi. Tämä painos 2011
Genre: Dystopia. Hieno sana.
Sivuluku: 394




Vähän huolestuttaa tämä lukutahti... toisaalta, ulkona on kylmä. Hyvä syy istua kotona teekupin kanssa ja lukea.


Kathy, Ruth ja Tommy ovat oppilaita Hailshamin hiukan erikoisessa sisäoppilaitoksessa. Kellään oppilaista ei ole vanhempia joiden luo mennä loma-ajaksi, joten koulu on kaikille koti. Opettajat, joita kasvattajiksi kutsutaan, kertovat opettamisen lisäksi lapsukaisille näiden elämien tulevasta tarkoituksesta, joka ei ole aivan sellainen kuin odottaisi.



Tiesin jo etukäteen mikä jutun juju oli, kirjasta tehdystä elokuvasta joskus spoilereita lukiessani, eikä se siis päässyt kauheasti yllättämään. Vähän harmi, mutta ei lukukokemus siitä kauheasti kai kärsinyt. Tahti oli rauhallinen vaikka tarina poukkoilikin ajassa parinkymmenen vuoden sisällä eestaas Kathy kertojanaan. Hän on tarkka ja melko säälimätön, ja totuus Hailshamin oppilaiden elämästä paljastuu hiljalleen, pala palalta.


   Näin jälkeenpäin ajatellen tajuan, että olimme juuri siinä iässä, jolloin tiesimme itsestämme joitakin asioita - suunnilleen sen, keitä me olimme ja millä tavalla me poikkesimme kasvattajista ja ulkopuolisista ihmisistä - mutta emme olleet vielä ymmärtäneet sen merkitystä. Olen varma, että olet itsekin joskus lapsuudessa kokenut saman kuin me tuona päivänä - ainakin sisäisesti, tunnetasolla, vaikka yksityiskohdat olisivatkin erilaiset. Todellisuudessa on samantekevää, kuinka hyvin kasvattajat yrittävät valistaa lapsia; puheet, videot, keskustelut ja varoitukset eivät saa asiaa menemään perille. Ei silloin kun lapset ovat kahdeksanvuotiaita ja asuvat yhdessä Hailshamin kaltaisessa paikassa, kun heillä on sellaisia kasvattajia kuin meillä, kun puutarhurit ja tavarantuojat vitsailevat ja nauravat heidän kanssaan ja kutsuvat heitä "kullanmuruiksi".