Staalo

Nimi: Staalo
Alkuperäinen nimi: Stallo
Kirjoittaja: Stefan Spjut
Julkaistu: 2012, Like
Genre: Urbaania fantasiaa!
Sivuluku: 722




Äitini kyseli ennen joulua että mitä sitä haluaisin joulu-/syntymäpäivälahjaksi. En osannut sanoa mitään, joten hän lykkäsi Kirjakerhon lehden käteen ja käski etsiä sieltä. Staalo oli ainoa kirja joka jäi edes pieneen, hieman humalaiseen mieleen, joten sanoin että Staalo. JA KYLLÄ KUULKAA KANNATTI.

Susso Myrén on suuren osan elämästään ollut kiinnostunut peikoista ja niiden mahdollisesta olemassaolosta, kiitos isoisänsä aikanaan ottaman valokuvan jossa tunnistamaton hahmo ratsastaa karhun selässä. Hän pitää aiheesta kotisivuja, ja on valmis ajamaan satoja kilometrejä Pohjois-Ruotsin lumisen talven läpi pelkästään sen mahdollisuuden takia, että häneen yhteyttä ottanut vanha nainen olisi mahdollisesti nähnyt jonkun ihme tontun omalla pihallaan.  Todisteita pikku ukkelista löytyy, ja kun paikkakunnalta yllättäen katoaa pikkupoika, Susso löytää itsensä keskeltä melko hyytävää peikkosatua. "You best start believing in ghost stories... you're in one!" ja sitä rataa.

Kirja on jaettu muutaman sivun mittaisiin lukuihin ja on niitä opuksia joita ei halua laskea käsistään. Välillä tuntui että on vähän turhan kanssa ympäriinsä juoksemista, mutta ei voinut olla jatkamatta lukemista. Pakko oli päästä eteenpäin ja nähdä miten kaikki päättyy vaikka välillä oikeasti pelotti hahmojen puolesta. Satuhahmoja vilisevä tarina oli kuitenkin täysin uskottava, Ennen päivänlaskua ei voi -tyyliin (pääni sisällä pidin kirjaa jonkinlaisena Päivänlaskun jatko-osana, tai ainakin samaan maailmaan sijoittuvana), ja päähenkilöt ovat nuuska huulessa jurottavia pohjoismaalaisia. Pidin. Kovasti pidin.


   - Näit sen siis lähietäisyydeltä?
   - Jo vain, Edit sanoi, - näin oikein hyvin. Sillä oli päällään takki, ja huppu oli nostettu ylös, sillä oli takin alla sellainen huppari. Ja silmät... Ne olivat kaikista pahinta, koska minusta tuntui kuin olisin katsonut silmästä silmään eläintä. Ne olivat kokonaan keltaiset, sairaalloisen keltaiset, pupilleina pelkät viirut. 
   - Niin kuin kissalla?
   - Niin, Edit sanoi. - Ihan niin kuin kissalla.