Viiltäjä-Jack

Nimi: Viiltäjä-Jack - Kuinka paljastimme murhaajan
Alkuperäinen nimi: Naming Jack the Ripper
Kirjoittaja: Russell Edwards ja Jari Louhelainen
Julkaistu: 2015
Genre: Historiaa ja faktaa ja sen sellaista
Sivuluku: 388 + liitteet




Nyt ollaan jännyyden äärellä. Viiltäjä-Jack on hirvittävänä mysteerinä kiehtonut ihmisiä alustaan eli vuoden 1888 syksyn raaoista murhista asti. Köyhien prostituoitujen viiltely- ja paloittelumurhista on vuosien saatossa kasvanut turistiteollisuuden haara, ja tappajan henkilöllisyyttä on yritetty selvittää lukemattomia kertoja. Kaikilla on ollut oma 'suosikkinsa', ja kaikki ovat omasta mielestään ainoina osuneet siihen oikeaan. Turisteja kävelyttävien oppaiden toimeentulon onneksi näin ei ole kuitenkaan vielä käynyt: häviäisihän mysteeristä jotain totuuden paljastuttua.


Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että innokkaasti asiaa tutkinut ja vanhoja johtolankoja yhdistellyt Edwards, ja minulta ihan yli pään meneviä dna- ja geenijuttuja tutkiva Louhelainen olisivat saaneet totuuden selville. Kirjan ja tulosten julkaisu sai suurta huomiota, niin hyvää kuin pahaakin. Kenen tahansa luettavaksi kirjoitetussa kirjassa ei monien mielestä selvitetä tarpeeksi tarkasti kaikkia todisteille tehtyjä kokeita, koska se tahdottiin pitää nimenomaan ymmärrettävänä tekstinä.


Sain kirjan eilen varattuani sen kirjastosta pari viikkoa sitten, ja tarkoitus oli taas vain lukaista vähän alkua ja saada viikonloppuna vähän muutakin tehtyä. Ajattelin kirjan sisältävän paljon jaarittelua juuri niistä pääni yli menevistä dna-jutuista, mutta ainakin siinä oli onnistuttu hyvin, että teksti oli ymmärrettävää, ja erittäin koukuttavaa. Murhat on kerrattu seikkaperäisesti, pääepäillyt käyty läpi ja eliminoitu yksitellen. Edwards on selkeästi asiaansa paneutunut ja innostunut selvittämään mysteerin, ja Louhelaisen toppuutteleva tutkijan asenne huvitti ja loi luottamusta, että nämä asiat on nyt tutkittu oikeasti pidemmän kaavan mukaan, ja lopputulos on aika pirun varma.

Olisi sitä kai tosiaan voinut viikonlopullaan muutakin tehdä kuin lukea kellon ympäri, mutta no ragrets. Henkilökohtaisesti olen valmis uskomaan Viiltäjä-Jackin salaisuuden vihdoinkin selvitetyksi. (Aion silti nauttia Mooren ja Campbellin From Hell -sarjakuvasta vielä monet kerrat. (Josta tehty samanniminen elokuva muuten alunperin herätti Edwardsin kiinnostuksen aiheeseen!))




   Nykypäivän näkökulmasta katsottuna mahdollisen todistuskappaleen poistaminen oli aika onnetonta poliisityötä. Noina aikoina uhrin irtaimistosta ei kuitenkaan suuremmalti piitattu, sillä se ei lisännyt tutkimuksiin mitään olennaista, koska nykyaikaisia tutkimusmenetelmiä ei vielä ollut. Mitä taas rikosten ratkaisemiseen tulee, niin reilu sata vuotta myöhemmin ajateltuna kysymyksessä oli paras mahdollinen sattuma. Mikäli saali olisi kohdannut saman kohtalon kuin Catherinen muut tavarat, se olisi tuhoutunut muun todistusaineiston tavoin. Olen Simpsonille ikuisesti suunnattoman kiitollinen, että hän otti sen, samoin kuin hänen jälkeläisilleen, jotka pitivät saalista huolen. Tutkimukseni ovat vaatineet paljon ankaraa työntekoa ja kärsivällisyyttä, mutta olen myös saanut osakseni hieman onnea, ja tämä yksittäinen tosiasia, murhapaikalla olleen saalin säilyttäminen, on varmasti ollut onnenpotkuista suurin.