Torakat

Nimi: Torakat
Alkuperäinen nimi: Kakerlakkene 
Kirjoittaja: Jo Nesbø
Julkaistu:  1998, suomeksi 2009
Genre: Dekkaripokkari
Sivuluku: 319


Sama kaveri joka lainasi minulle Pahan Ruusun Puutarhan lainasi myös tämän, jotta olisi muuton yhteydessä vähemmän kannettavaa. Tykkäsin kovasti Nesbøn Kukkulan Kuningas -kirjasta, joten ajattelin että kokeillaanpa Harry Holea.

Torakat on järjestyksessä toinen Harry Hole -kirja, mutta näitä on suomennettu taas vähän miten sattuu. Ensimmäistä en ole lukenut, joten oli vähän hukassa että mitä kaikkea on tapahtunut. Ryyppyputki ainakin oli ekan kirjan tapahtumia seurannut, ja Thaimaan komennuksen saanut Harry löytyi baarista.

Norjan Thaimaan suurlähettiläs näes löytyi murhattuna hotellista, jossa miehet yleensä käyvät maksullisten naisten kanssa, ja Harry lähetetään selvittämään asiaa. Ja päätään. Murha pitäisi selvittää mahdollisimman pian ja mahdollisimman hiljaa, mikä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Nesbøn Thaimaan kuvausta kehuttiin kovasti. En ole siellä (vielä) käynyt, mutta tunnelma tosiaan välittyi hienosti. Tuli ihan hiki! Alussa kirja ei ihan kauheasti jaksanut kiinnostaa, mutta juonen syvetessä nalkkiinhan sitä jäi, ja pitänee muitakin Harry Hole -kirjoja lukaista kun vastaan tulevat.


He löysivät hänet Schrøderin kapakasta Waldemar Thranes gatelta, vanhasta ja arvokkaasta juottolasta, joka sijaitsi tienristeyksessä jossa Oslon itä- ja länsipuolet kohtasivat toisensa. Rehellisesti sanottuna Schrøder oli enemmän vanha kuin arvokas. Arvokkuus piili pitkälti siinä, että kaupunki oli katsonut viisaaksi rauhoittaa ruskean, pinttyneelle tupakalle haisevan ravintolasalin. Rauhoitus ei kuitenkaan koskenut asiakaskuntaa, levotonta ja sukupuuttoon kuolevaa ihmislajia, joka koostui vanhoista juopoista, ikuisista maatalousopiskelijoista ja väsähtäneistä hurmureista, joiden parasta ennen -päiväys oli mennyt jo aikaa sitten.