Kerubi

Nimi: Kerubi
Kirjoittaja: Tommy Tabermann
Julkaistu: 1987, Weilin+Göös
Genre: Hmm...
Sivuluku: 155


Tämänkin olen lukenut ennen, joskus kakarana. Pitkään ollut jo tarkoitus lukea uusiksi, ja nyt Tabermannin valitettavasti poistuttua keskuudestamme muistin sitten etsiä kyseisen eepoksen kirjastosta ja ottaa lukuun.

Kerubin maailma on hyvin runollinen, ja ainakaan minulle ei (tällä toisellakaan lukukerralla) heti aina auennut mistä tarkalleen ottaen on milloinkin kysymys. Tämä on niitä kirjoja jotka jäävät mieleen pyörimään ja valkenevat vasta päivän, parin päästä. Luin kyllä Kerubin tosi nopeaan tahtiin, paljon ajattelematta. Kaunista tekstiä osasi Tommy kirjoittaa, ja mietitystä herättäviä ajatuksia niin rakkaudesta kuin intohimosta ja mustasukkaisuudesta ja muista ihmisen perustunteista jotka ovat niin yksinkertaisia mutta silti niin monimutkaisia ja vaikeita.

Kirjan nimeä kantava päähenkilö saa eräänä päivänä tyhjän paketin, ja uskoo tietävänsä kuka sen on lähettänyt. Pakettia seuraa aikanaan toinen, kolmas ja niin edelleen, ja jokaisen paketin saapuessa ja Kerubin uskoessa tietävänsä lähettäjän, hän kertoo lukijalle suhteestaan lähettäjään, ja miksi paketin sisältö on mitä on. Samalla kuljetaan kohti vääjäämätöntä loppuratkaisua, joka oli sen verran yllättävä että on pyörinyt mielessä kaikki nämä vuodet.

Ja, niin, tämähän on Tabermannia.


"Minä, Kerubi, olen osannut lentää. Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisen täytyy tavoitella onnellisuuden ja tyydytyksen tilaa, salattuja, kuumia pisteitä. Enkä koskaan ole löytänyt parempaa tietä sitä kohti kuin se minkä kahden ihmisruumiin yhtyminen muodostaa. Yhdynnöistä minä olen rakentanut siipeni, hyväilyistä ja noista lyhyistä itsekkäistä liikkeistä kohti hetkellistä ykseyttä.
"Miao, Miao. Sinä tiedät että olen maannut satojen naisten kanssa.
"Minä olen Kerubi, enkeli, minun taivaani on ejakulaation rajattomuudessa."


Nuku hyvin, Tommy.

Bobby Blanchard, Lesbian Gym Teacher

Title: Bobby Blanchard, Lesbian Gym Teacher
Author: Monica Nolan
Published: 2010 by Kensington Fiction
Genre: Pulp fiction!
Pages: 290


Another one from the author of Lois Lenz, Lesbian Secretary! Yay! Was happy to find this in the bookshop. This one was just as much fun to read as the 'first' book.

Note: it's not necessary to read Lois Lenz to get this one; there are a few people from it guest starring this one, but nothing too essential. It is however recommended to read both these books, because they're so much fun.

It is the beginning of the 60's, and Bobby's professional field hockey career has ended too soon after an unfortunate accident. Her guidance councilor suggest she should take up teaching PE, and after some coaxing, well, a lot of it, she accepts a job at the Metamora Academy for girls. An all-girl school, in the middle of nowhere.

That... sounds a lot more racey than BB,LGT actually is. But it's not all chasing skirt! There's good fun, sexy girls, shit getting serious over field hockey, sexy fellow teachers, and of course the suspicious death of the previous Math Mistress.

...the teachers are called 'Mistress' in the school. Hee hee.

Jolly good fun in the spirit of pulp fiction! Not the movie, the genre.


"Bobby joined the growing throng of scarlet-trimmed gray uniforms streaming towards Dorset. A girl in front of her shifted her books, and a folded piece of paper fell to the ground. "Wait-you dropped something." Bobby stopped her. Out of habit she opened the note and read:

"I think you're divine. I watch you in Art
Class all the time. If I could paint anyone's
picture, it would be yours, but I could never
do you justice. Do you think you could
ever like me?"

"Here now, what's the matter with you?" Bobby scolded the blushing girl. "You forgot to sign it! How's your friend going to answer you if you don't sign it?"

Viimeinen haltia

Nimi: Viimeinen haltia
Alkuperäinen nimi: L'ultimo elfo
Kirjoittaja: Silvana De Mari
Kuvittaja: Gianni De Conno
Julkaistu: 2005, WSOY
Genre: Fantasia, lastenkirja
Sivuluku: 318


Päivitetäänpäs välillä tätä niin saan nuo kirjat hyllyyn jaloista kuleksimasta. Paljon tullut luettua taas, mutta ei ole saanut aikaseksi kirjottaa tänne mitään.

Viimeinen haltia. Ostin tämän kirja-alesta 2007 tosi halvalla ihan siksi, että kuvitus on nätti, kansi on nätti, ja päähenkilön nimi on Yorshkrunsquarkljolnerstrink. Ei voi olla huono kirja jos päähenkilön nimi on Yorshkrunsquarkljolnerstrink. Yritäpä sanoa se ääneen ilman että kieli menee solmuun. Yorshkruns... joo en minäkään. Muut kirjan henkilöt lyhentävät viisaasti nimen muotoon Yorsh.

Yorsh on pieni orpo haltiaparka maailmassa, jossa haltiat on suljettu pieniin, surkeisiin leireihin, eroon ihmisistä ja muusta maailmasta. Jäätyään yksin hän lähti maailmalle; 'kotiinkaan' ei voinut jäädä, se kun jäi jatkuvan sateen aiheuttamien tulvien alle.

Viimeinen haltia on melko perinteistä fantasiaa nuoremmille lukijoille, kaikkine kliseineen klassisine juonikeinoineen. Lajinsa viimeinen joku, ennustuksia, matkaamista maailman pelastamiseksi, orpoja, pahiksia ja lohikäärmeitä. Mutta Viimeinen haltia on myös hillittömän hauska, hyvin kirjoitettu ja aivan ihana. Luin sen nyt toista kertaa, ja nauroin taas itseni kipeäksi, varsinkin ensimmäisen osan kanssa.

Mainitsinko että kuvitus on tosi nättiä? Se on. En tiedä onko se alkuperäisessä italialaisessa painoksessa ollut väreissä, mutta toimii mustavalkoisenakin. Värit voi kuvitella itse.


"Onko sinulla nimeä?"
"On," vastasi pieni haltia varmaan sävyyn. Ihminen päästi taas hassun henkäisyn.
"Ja mikähän se sinun nimesi mahtaa olla?"
Isoäidin opit ihmisten kieliopista palasivat vähitellen hänen mieleensä.
"Ei 'mahtaa olla' kun se tarkoittaa epävarmoja asioita, mutta nimi ihan varma. Jokaikinen olento varma siitä, mikä nimi sillä ja siksi sinä ei kysyä mikä mahtaa olla ylhäisyys, vaan mikä on..."
"No mikä sinun nimesi on?" nainen parahti. "Hyvä on, minä lupaan etten enää huuda, minä lupaan. Älä ala itkeä. En huuda enkä syö sinua. Mikä sinun nimesi on?"
"Yorshkrunsquarkljolnerstrink."
"Voitko toistaa?"
"Kyllä toki, minä voin." Pieni haltia vastasi mielissään.
Ihminen henkäisi taas. Hänellä taisi tosiaan olla jokin sairaus.
"Toista," hän sanoi.
"Yorshkrunsquarkljolnerstrink."
"Onko sinulla lempinimeä?"
"On toki."
Tauko. Ihminen hengitti taas kummallisesti. Heidän keskustelunsa oli todella hankalaa, juuri niin kuin isoäiti oli sanonut.
"Yorshkrunsquarkherzljolnerstri."

Helvetistä

Nimi: Helvetistä - melodraama Viiltäjä-Jackin mysteeriosta
Alkuperäinen nimi: From Hell - being a melodrama in sixteen parts
Kirjoittaja: Alan Moore
Kuvittaja: Eddie Campbell
Julkaistu: 1994 - 1997, Like, viidessä osassa
Genre: Historiallinen rikosmysteeri
Sivuluku: 5 x 80-130 sivua


Jeij, Helvetistä taas kerran! Itse asiassa toinen kerta tänä vuonna, helmikuussa luin ennen työmatkaa Englantiin, mutta silloin englanniksi. Tällä kertaa suomeksi, koska viidessä osassa oleva suomennos mahtuu osa kerrallaan kassiin työmatkalukemiseksi. Ja... no. Englanninkielinen versio on hemmotellut miut pilalle. Nyt nimittäin huomasi pienet käännöskukkaset. Esimerkkinä sanonta tyyliin "Why Mr. Perkins!" ei käänny suomeksi "Miksi herra Perkins!" vaan pikemminkin "No mutta herra Perkins!" Onhan se kirjaimellinen käännös, mutta...

Mutta on se vaan paras sarjakuva ikinä.


"Hän esittää, että neljännen ulottuvuuden rakenteet ikuisuuden monoliitissa näyttäisivät kolmannen ulottuvuuden havainnoitsijoista vain sattumanvaraisilta tapahtumilta... tapahtumilta, jotka nousevat kohti väistämätöntä kohtauspistettä kuin holvien kaaret. Sanotaan että jotain erityistä tapahtuu vuonna 1788. Vuosisata myöhemmin tapahtuu jotain siihen liittyvää. Sitten taas 50 vuotta myöhemmin... sitten 25 vuoden jälkeen... sitten 12½... näkymätön kaari kohoaa läpi vuosisatojen."

"Voidaanko silloin sanoa, että historialla on oma arkkitehtuurinsa, Hinton? Ajatus on mitä loistavin ja kauhistuttavin."

Bunny Munron kuolema

Nimi: Bunny Munron kuolema
Alkuperäinen nimi: The death of Bunny Munro
Kirjoittaja: Nick Cave
Julkaistu: 2009, Like, alunperin myös 2009.
Genre: Satiiri lienee osuva. Ainakin takakannen mukaan
Sivuluku: 238


Viime vuoden joulu/synttärilahja, oli jo aikakin lukea! Suomennettu versio, Herra Caven tekstiä olisi ollut mielenkiintoista lukea alkuperäisellä kielellä, mutta ei ole lahjahevosen suuhun katsomista tai jotain. Ja teksti on melko sujuvaa suomeksikin.

Nimestä on melko helppo arvata, miten Bunny Munron kuolema tulee loppumaan, ja kiitos Nick-sedän kirjoituslahjojen, matka vääjäämättömään lopputulokseen on mutkikas ja ...vallan kiusallinen. Hauska. Iuuh.

No, siis. Bunny Munro on kiertelevä myyntitykki, myyjien myyjä, jumalan lahja kaikille naisille ja muutenkin aikamoinen pukki. Ainakin omasta mielestään. Elämä on leppoisaa, vaimo odottaa kotona lapsen kanssa kun Bunny ajelee ympäriinsä, myyden kauneustuotteita ovelta ovelle innokkaille kotirouville. Ja tulee siinä sivussa muutamaa sutaistuakin. Tai raiskattua. Mutta eräänä kauniina päivänä vaimokulta tekee itsemurhan, ja asiat eivät olekaan enää niin helppoja. Ensinnäkin, mitä ihmettä tehdä Bunny Juniorin kanssa? Libby-vaimon haamu tuntuu piilottelevan joka kulman takana, joten Bunny ottaa 9-vuotiaan pojan mukaansa ja lähtee elämänsä myyntikierrokselle.

Bunny on aikamoinen nilkki. Takakannen mukaan hän on antisankarien antisankari, monumentaalinen moukka. Olen samaa mieltä. Mutta hetki hetkeltä aina enemmän perseelleen menevä elämä herättää lukijassa pienen pienen säälin tunteen. Ainakin seuraavaan nilkkikohtaukseen asti. Nick-sedän teksti on aina nautinnollista. Vaikka tämän kirjan kanssa tuli myös se ...vallan kiusallinen niljakkuus selkärankaan.


"Bunny Junior toivoo, ettei hänen isälleen tapahdu mitään tosi pahaa, sillä vaikka äiti sanoi, että isä on eksyksissä, ja vaikka tämä ei luultavasti ole kovin hyvä isä siinä mielessä kuin Bunny Junior on nähnyt isien olevan tv:ssä ja lehdissä ja puistoissa ja sen sellaisissa, esimerkiksi silloin kun he ostavat silmätippoja estääkseen lastaan sokeutumasta tai heittelevät frisbeetä puistossa tai jotain, niin siitä huolimatta hän rakastaa isäänsä koko sydämestään eikä miljoonassakaan vuodessa vaihtaisi häntä toiseen. Kukapa vaihtaisi? Kun isä hassuttelee, hän on ehdottomasti repäisevän hauska - katsokaa vaikka nyt, kuinka hän loikkii housut nilkoissa alas tuon ränsistyneen talon portaita keskelle pihaa, joka on täynnä hajonneita jääkaappeja ja kylpyammeita ja rojua. Kenen muun isä pystyy tuollaiseen!"

A Pirate's Heart

Title: A Pirate's Heart
Author: Catherine Friend
Published: 2008 by Bold Strokes Books
Genre: Adventure and lesbian pirates
Pages: 316


Picked this one up for light summer reading, and the pirates went and stole my heart. Treasure hunts all around, yay! And pirates! And ale! And wenches! Yayness! Or, rather, Yarrrrrness!

Okay, more seriously. Pirate captain Thomasina Farris disappeared in 1715 with a huge treasure stolen from a Spanish galleon. Some say she drowned, some say she hanged. She left a map, though. And today, a thief is going through libraries, stealing old maps, looking for Captain Tommy's map. Emma, a librarian, helped by a PI called Randi-with-an-i, goes on a roadtrip to try and find the map, stop the thief, and save other books from being mauled so.

The book is split into two stories, 1715 with Captain Tommy, her crew, and the lovely Rebekah they save from certain death, and modern times with Emma and Randi and the elusive map thief. And since this is romantic adventure, our heroines of course find that, in the words of the one and only Captain Jack Sparrow, "Not all treasure is silver and gold, mate."

This book sucked me in so well with its writing and pacing that one time, riding home in the bus, I didn't even notice a friend was trying to get my attention from across the aisle of the full bus. *cough* So I went and got Friend's other books from Amazon as well, for a couple of bucks.

I do have one complaint, though. Something that always annoys me. Women with men's names. TWO of them in this book. Yarrr. It's everywhere, though, no escaping from it in any medium. Hell, some of my favourite literary characters are females with male names. But it still ticks me off. But I'll forgive Ms Friend, because this was such a thrilling ride on the storming sea.


"I pulled out the research I'd gathered on Tommy Farris for my article and stared at the thin stack. The woman had commanded her own fleet of ships, sailed the open seas, answered to no one bu her men, and lived a life of terrible adventure.

"Why was I so obsessed with Tommy Farris?

"Easy. She was a pirate."

I am what I am

Title: I am what I am
Author: John Barrowman with Carole E. Barrowman
Published: 2009 by Michael O'Mara Books Limited
Genre: Memoir (said in John Malkovich in Burn after reading -way) with lots of humour.
Pages: 248 + index


Got this one back in January (signed, too! Even if the signature looks more like @ than anything else...), but only finished a week or so ago over trips from work.

I've said it before (in another place, though), but every time I think John Barrowman cannot get any more awesome, he goes and becomes more awesome. Now he's writing comics! *le sigh*

Who's John Barrowman, you may ask? He's a Scottish born, American raised, Wales living actor, singer, producer, writer, TV-host and all around funny and awesome man. Best known around the place as Captain Jack Harkness from Doctor Who, and its spin-off Torchwood, he's also been seen and heard in many movies, like The Producers (the 2005 version; he's the one singing that infamous song!) and De-lovely, where he's singing Cole Porter's Night and day, and also smooching the man (offscreen. Damn it.). Umm, what else. This is his second memoir (again with the Malkovich), first one being called Anything goes (I have that as an audio book, read by the man himself, but I've yet to get to that).

I am what I am is named after a song in the musical version of The Birdcage, and it's full of funny stories about John and his family, friends and TV-shows/movies/musicals he's worked in. So a lot of famous people, and a lot with the funniness. I've been watching Buffy again, please forgive the talk. My favourite bits were of course the bits about Doctor Who and Torchwood, as I'm a fan of both. But the rest was all good, and I got really distracted now looking for a nice YouTube vid to add here. So John's in Desperate Housewives as well! Nice! Killing old ladies... uh.


"Oh yes, I did see my life flash before me during an evening performance of Robin Hood at the Birmingham Hippodrome in 2008, and all I kept repeating to myself was, 'Please don't let me die in tights.'"