Nimi: Kivi-paperi-sakset
Alkuperäinen nimi: Scissors cut paper wrap stone
Kirjoittaja: Ian McDonald
Julkaistu: 1997, Nemo, alunperin 1994
Genre: Science fiction
Sivuluku: 131, 140 sanastoineen
Toisenkin kirjan tässä suunnilleen kuukauden sisään jo lukaisin, on vaan tämä raportointitahti niin toivottoman hidas tätä nykyä.
Babylon 5 -sarjan lähes uskonnollista seuraamista lukuunottamatta en ole paljon scifiin tutustunut. No, paitsi Star Wars ja ne muut pakolliset, sekä Star Trekiä fanittava entinen kämppis, mutta you get the idea. Näin ollen olin pikkasen pihalla kirjan alkuosan kaikkien uusien termien ja ideoiden kanssa, varsinkin kun en aina ole se penaalin terävin kynä. Mutta asiaan!
Ethan Ring ja opiskelijakaverinsa kehittivät huvikseen fraktereita, "...fraktaaleja ja Mandelbrotin kuvioita muistuttavia visuaalisia hahmoja, jotka vetoavat suoraan tiedostamattomaan." Näitä vekkuleita vain vilauttamalla ihmisen voi tehdä iloiseksi, surulliseksi, parantaa, saada unohtamaan tai kertomaan kaiken, tai tappaa. Ja kun jollakin voi tappaa jälkiä jättämättä, juttuhan ei jää vain opiskelijoiden projektiksi, vaan Ethanille tehdään tarjous josta ei voi kieltäytyä.
Samaan aikaan seurataan myöhempää tarinaa, jossa Ethan on pyhiinvaellusmatkalla läpi japanilaisten temppelien ystävänsä Masin kanssa. Nämä kaksi kertomuksen haaraa vuorottelevat, kertoen miten kaikki alkoi ja miten kaikki päättyy yhdessä tiiviissä paketissa. McDonaldin teksti on nopeatempoista ja sujuvaa, tosin ne edellämainitut oudot sanat tuottivat muutenkin väsyneelle päälle vaivaa. Ei pitäisi ihmisen tehdä niin paljon töitä ettei enää lukea osaa.
"Meidän ei pitäis nähdä tämmöisiä asioita. Jumalalla on omat syynsä pitää kasvonsa salassa. Ihmiskunta ei kestä jumaluuden yliannosta."
"Liian kauheita salaisuuksia ihmiskunnalle?" Marcus sivalsi pilkallisesti. "Toi on vanhaa scifihuuhaata. Tämähän on vasta alkua. Jos toi on yks, niin niitä on pakko olla lisääkin. Ja mä aion löytää ne."
Luka pudisti päätään.
"Rajoita, Marcus. Pyyhi se pois, murskaa se, hankkiudu eroon siitä. Se polttaa sit poroksi. Se tuhoo sut, mä vannon."
...minkä takia ihmiset kirjoissa eivät ikinä kuuntele sitä järkevää tyyppiä? Vastaan omaan kysymykseeni samantien: koska sitten ei olisi näitä kirjoja.
lauantai 13. marraskuuta 2010
Suuri lammasseikkailu
Nimi: Suuri lammasseikkailu
Alkuperäinen nimi: Hitsuri o meguru bouken
Kirjoittaja: Haruki Murakami
Julkaistu: 1993, Tammi, alunperin 1982
Genre: ...Murakamikin voisi olla oma genrensä.
Sivuluku: 350
Lukutahtini on hidastunut huomattavasti, johtuen siitä että 2-3 tunnin sijaan per päivä vietän bussissa vain alle tunnin työmatkoihin, ja joudun vaihtamaan bussia pariinkin kertaan. Joten lukeminen on jäänyt ruokataukoihin ja harvoihin iltalukuhetkiin.
Suuri lammasseikkailu! Kun vihdoin sain Hard-boiled Wonderland and the End of the World -kirjan luettua, teki mieli lukea lisää Murakamia. Sputnik Sweetheart on tullut luettua monesti, ja sitä harkitsin, mutta sitten tämä määkijä tippui halvalla syliin joten mikä ettei!
Nimettömäksi (taas) jäävä päähenkilö, joka pyrki elämään mahdollisimman yksitoikkoista elämää, kohtasi eräänä päivänä naisen, jolla oli korvat joilla voisi valloittaa maailman. Ja tämä nainen ennusti, että päähenkilömme tulisi pian törmäämään lampaisiin. Ei ehkä kuitenkaan ihan odotetulla tavalla: pienessä mainos-, käännös- ja painotalossa työskentelevä päähenkilömme saa yllättäen tehtäväkseen etsiä mystisen lampaan, jolla on tähti turkissaan.
Seikkailu johtaa läpi Japanin Hokkaidon vuoristoon kuivan huumorin saattelemana. Ehkä verkkaisin lukemani seikkailu, mutta Murakami rakentaa outoa tarinaansa niin taitavasti että ei vaan halua keskeyttää. Ja tämä kirja oli tosiaan lukemisen arvoinen. Useammankin kerran tuli melkein ääneen naurettua. Melkein, koska luin kyseistä kirjaa tosiaan ruokatauolla töissä, ja työkaverit muutenkin pitänevät jo outona...
Hieno mielikuvitus on miehellä joka tällaisia kirjoja kirjoittaa. Vielä olisi yksi lukematonkin kirjahyllyssä, hmm hmm.
Alkuperäinen nimi: Hitsuri o meguru bouken
Kirjoittaja: Haruki Murakami
Julkaistu: 1993, Tammi, alunperin 1982
Genre: ...Murakamikin voisi olla oma genrensä.
Sivuluku: 350
Lukutahtini on hidastunut huomattavasti, johtuen siitä että 2-3 tunnin sijaan per päivä vietän bussissa vain alle tunnin työmatkoihin, ja joudun vaihtamaan bussia pariinkin kertaan. Joten lukeminen on jäänyt ruokataukoihin ja harvoihin iltalukuhetkiin.
Suuri lammasseikkailu! Kun vihdoin sain Hard-boiled Wonderland and the End of the World -kirjan luettua, teki mieli lukea lisää Murakamia. Sputnik Sweetheart on tullut luettua monesti, ja sitä harkitsin, mutta sitten tämä määkijä tippui halvalla syliin joten mikä ettei!
Nimettömäksi (taas) jäävä päähenkilö, joka pyrki elämään mahdollisimman yksitoikkoista elämää, kohtasi eräänä päivänä naisen, jolla oli korvat joilla voisi valloittaa maailman. Ja tämä nainen ennusti, että päähenkilömme tulisi pian törmäämään lampaisiin. Ei ehkä kuitenkaan ihan odotetulla tavalla: pienessä mainos-, käännös- ja painotalossa työskentelevä päähenkilömme saa yllättäen tehtäväkseen etsiä mystisen lampaan, jolla on tähti turkissaan.
Seikkailu johtaa läpi Japanin Hokkaidon vuoristoon kuivan huumorin saattelemana. Ehkä verkkaisin lukemani seikkailu, mutta Murakami rakentaa outoa tarinaansa niin taitavasti että ei vaan halua keskeyttää. Ja tämä kirja oli tosiaan lukemisen arvoinen. Useammankin kerran tuli melkein ääneen naurettua. Melkein, koska luin kyseistä kirjaa tosiaan ruokatauolla töissä, ja työkaverit muutenkin pitänevät jo outona...
Hieno mielikuvitus on miehellä joka tällaisia kirjoja kirjoittaa. Vielä olisi yksi lukematonkin kirjahyllyssä, hmm hmm.
”Se on harvinainen lammas. E-r-i-t-t-ä-i-n harvinainen lammas. Haluan löytää sen, ja siihen minä tarvitsen teidän apuanne.”
”Mitä te sitten aiotte sillä tehdä, jos te sen löydätte?”
”En yhtään mitään. En luultavasti voi tehdä mitään. Kaiken tämän mittakaava on niin suunnaton, etten minä pysty tekemään juuri mitään. Haluaisin vain katsoa vihdoin omin silmin, miten tämä juttu päättyy. Ja jos se lammas jotain haluaa, yritän parhaani mukaan tehdä sen tahdon mukaan. Pomon kuoltua minun elämälläni ei muutenkaan enää ole paljon merkitystä.”
perjantai 22. lokakuuta 2010
On the Banks of Lethe
Title: On the Banks of Lethe
Author: James L. Grant
Published: 2006 by StoneGarden.net Publishing
Genre: Creepy horror.
Pages: 329
Ah! I finished this almost two weeks ago already! But then I packed it, and unpacked it straight into the bookshelf, and forgot that I hadn't written about it. Shame on me.
This was the second time I've read Lethe, and luckily I had forgotten many of the bigger plot points towards the end, and therefore I was adequately shocked and surprised. Which was nice, there aren't many books that have properly spooked me in ages. Not that I read many horror books, thanks to long, dark nights and an overactive imagination.
So. Lethe. Charles is a young, up-coming artist with a sweet deal on a series of book covers, but some uncomfortable worries as well. No wonder then that he's more than a little suspicious when he suddenly gets a phone call from a woman saying she loves him and she's flying to come and be with him. Charles, however, has no idea who she is. But she's coming. And she sure knows a lot about him.
Ooh, got distracted by the phone. Sorry.
Charles and the completely forgotten Becks do meet up, and what follows is one scary, twisted ride through years and *spoilers*. I don't want to say too much since I'd like to make people I know read this damn book. Or one of Mr. Grant's webcomics, like Manuel the Wonder Snail, or Two Lumps, which he draws and his wife writes. Or Flem. Maybe not Flem, it
"So, down to the real meat of the subject," she said after about a minute of silence. "You want to know the reason I hopped a flight out here on no notice, called up and probably terrified a famous painter, and have all this spooky knowledge of you."
"Hmm." I feigned nonchalant indecisiveness. "Yes, yes I think you put that very aptly, Miss McGraw."
lauantai 2. lokakuuta 2010
The Crown of Valencia
Title: The Crown of Valencia
Author: Catherine Friend
Published: 2007 by Bold Strokes
Genre: Time traveling historical romance stuff
Pages: 283
Maybe I should finally write about this, considering that I've almost finished another book already after reading this one. Also, I'm in the middle of moving to another apartment right now, well, not this exact minute, or even day, but if I write about this now I won't forget about it in all the hassle. Blah blah blah!
Anyway! The Crown of Valencia! Sequel to Friend's The Spanish Pearl! I can't say much without a lot of spoilers, so... in the last book, Kate Vincent accidentally fell through a cave into 11th century Spain, leaving behind a life in our time. In the Crown, her history-loving ex Anna has discovered a way to follow her to the past, and is now ignoring the greatest rule of time travel: don't fuck with history, or shit will get serious. But she just can't resist meddling.
Shit then gets serious. With a lot of humour, though. But you know what I mean, right?
I thoroughly enjoyed this as much as the first part. Again, there was a nice enough amount of violence against nether regions. But there could always be so much more. Friend needs to write a lot more books. Now, please?
"Without turning her head, Anna flicked one finger toward me, and I was yanked off my feet, my head driven back by a thick arm. An ice cold dagger bit into my exposed throat. "Oh god," I muttered between clenched teeth, my feet dangling above the floor.
""Luis Navarro." Anna's voice dropped low. "Drop your pants before Rodrigo, or Kate Vincent is dead.""
Hee hee. That sounds... interesting out of context. Now I can pack this baby!
Author: Catherine Friend
Published: 2007 by Bold Strokes
Genre: Time traveling historical romance stuff
Pages: 283
Maybe I should finally write about this, considering that I've almost finished another book already after reading this one. Also, I'm in the middle of moving to another apartment right now, well, not this exact minute, or even day, but if I write about this now I won't forget about it in all the hassle. Blah blah blah!
Anyway! The Crown of Valencia! Sequel to Friend's The Spanish Pearl! I can't say much without a lot of spoilers, so... in the last book, Kate Vincent accidentally fell through a cave into 11th century Spain, leaving behind a life in our time. In the Crown, her history-loving ex Anna has discovered a way to follow her to the past, and is now ignoring the greatest rule of time travel: don't fuck with history, or shit will get serious. But she just can't resist meddling.
Shit then gets serious. With a lot of humour, though. But you know what I mean, right?
I thoroughly enjoyed this as much as the first part. Again, there was a nice enough amount of violence against nether regions. But there could always be so much more. Friend needs to write a lot more books. Now, please?
"Without turning her head, Anna flicked one finger toward me, and I was yanked off my feet, my head driven back by a thick arm. An ice cold dagger bit into my exposed throat. "Oh god," I muttered between clenched teeth, my feet dangling above the floor.
""Luis Navarro." Anna's voice dropped low. "Drop your pants before Rodrigo, or Kate Vincent is dead.""
Hee hee. That sounds... interesting out of context. Now I can pack this baby!
torstai 9. syyskuuta 2010
Hard-boiled Wonderland and the End of the World
Title: Hard-boiled Wonderland and the End of the World
Author: Haruki Murakami
Published: 2003 by Vintage, but the Japanese original came out in 1985.
Genre: "Science fiction, detective story and post-modern manifesto" says the back cover.
Pages: 400
I bought this puppy in 2004 from Berlin, while on interrail across Europe. I did start reading it then, and got all the way to chapter 23, but for some reason never finished. So I now took it to be read on work trips. The beginning seemed a little slow and I thought about reading something else, but a few chapters into it, I was hooked.
Soooo... there's this guy who's a Calcutec, so basically he can shuffle information with his mind. And he gets a job from this old genius/professor/scientist/inventor to work on some top-secret info, and to return with the shuffled stuff or it's the end of the world. And there's the old guy's young granddaughter, who dresses in all pink. And a voracious librarian. And a two-person destruction team. And unicorn skulls. And whiskey. So much whiskey.
And there's the other world, which we get to follow every second chapter. A world that's basically just a town, surrounded by a high wall which only birds can cross. And there's no shadows there. But there are unicorns, and more unicorn skulls. And another librarian.
And it gets real confusing here and there, but the more you read the more you figure it out. Except that I completely fell off the comprehension car at around page 260 for a good while. Got mostly back on top of things after I stopped being slightly drunk with Guinness. Darn you Guinness, you and your sweet, soft taste.
And there's a lot of humour, too, subtle and not so subtle. And I'm not really doing a very good job with this one, am I? Let's just say it's a very imaginative, very addictive book, and I'm gonna learn how to drink whiskey without making faces and hating the taste so I can sip whiskey next time I read this.
""Listen. I may not be much, but I'm all I've got. Maybe you need a magnifying glass to find my face in my high school graduation photo. Maybe I haven't got any family or friends. Yes, yes, I know all that. But, strange as it may seem, I'm not entirely dissatisfied with this life. It could be because this split personality of mine has made a stand-up comedy routine of it all. I wouldn't know, would I? But whatever the reason, I feel pretty much at home with what I am. I don't want to go anywhere. I don't want any unicorns behind fences.""
Author: Haruki Murakami
Published: 2003 by Vintage, but the Japanese original came out in 1985.
Genre: "Science fiction, detective story and post-modern manifesto" says the back cover.
Pages: 400
I bought this puppy in 2004 from Berlin, while on interrail across Europe. I did start reading it then, and got all the way to chapter 23, but for some reason never finished. So I now took it to be read on work trips. The beginning seemed a little slow and I thought about reading something else, but a few chapters into it, I was hooked.
Soooo... there's this guy who's a Calcutec, so basically he can shuffle information with his mind. And he gets a job from this old genius/professor/scientist/inventor to work on some top-secret info, and to return with the shuffled stuff or it's the end of the world. And there's the old guy's young granddaughter, who dresses in all pink. And a voracious librarian. And a two-person destruction team. And unicorn skulls. And whiskey. So much whiskey.
And there's the other world, which we get to follow every second chapter. A world that's basically just a town, surrounded by a high wall which only birds can cross. And there's no shadows there. But there are unicorns, and more unicorn skulls. And another librarian.
And it gets real confusing here and there, but the more you read the more you figure it out. Except that I completely fell off the comprehension car at around page 260 for a good while. Got mostly back on top of things after I stopped being slightly drunk with Guinness. Darn you Guinness, you and your sweet, soft taste.
And there's a lot of humour, too, subtle and not so subtle. And I'm not really doing a very good job with this one, am I? Let's just say it's a very imaginative, very addictive book, and I'm gonna learn how to drink whiskey without making faces and hating the taste so I can sip whiskey next time I read this.
""Listen. I may not be much, but I'm all I've got. Maybe you need a magnifying glass to find my face in my high school graduation photo. Maybe I haven't got any family or friends. Yes, yes, I know all that. But, strange as it may seem, I'm not entirely dissatisfied with this life. It could be because this split personality of mine has made a stand-up comedy routine of it all. I wouldn't know, would I? But whatever the reason, I feel pretty much at home with what I am. I don't want to go anywhere. I don't want any unicorns behind fences.""
maanantai 30. elokuuta 2010
The Spanish Pearl
Title: The Spanish Pearl
Author: Catherine Friend
Published: 2007 by Bold Strokes
Genre: Time traveling historical romance stuff
Pages: 325
Wohoo, one more book for August! I've been a busy little beaver with my books. Yessir.
The Spanish Pearl is about Kate Vincent, an artist who, on a trip in Spain with her partner Anna, accidentally falls in a cave... to the year 1085. Oops. Spain in 1085 is not the best place for a woman wearing short shorts, Doc Martens and not much else. She gets captured by a group of mercenaries, and taken to a Moorish court, in the middle of an awkward alliance of Moors and Christians. She knows that there is another cave some two week's traveling away from where she could get back home, but first she'd need to get out of the damn harem!
As entertaining and adventurous as Friend's other book I read a while ago, Pirate's Heart, I liked this one too. I did, however, figure out the big OMG! plotpoint wahaaaay before Kate did. Not sure if I was meant to. Probably yes, all things considered. Unfortunately she didn't hear me tell her about it, since she was stuck in 1085. And not really real. But most of the big events and people in this book were real, battles and kings and Moor lords and El Cid and such.
There's also a sequel, The Crown of Valencia, but I think I'll save that one a little bit longer. I bought both used from Amazon, and the sequel of course arrived in four days from the UK while the first one (a discarded library copy, borrowed only four times! Unloved on the shelves! Do not fear, my pretty, I will take care of you now...) took almost a month to get here. Definitely worth the wait, though.
"You ruined Marisella. Now I will ruin this woman in return."
I pulled and clawed at Gudesto's arm, but he was too strong. Luis laughed. "To what end? She is nothing to me."
"She is, or she would not still be alive." This ridiculous discussion faded as I suddenly remembered my self-defense. Behind Gudesto, bent over his spread legs, I was powerless. I took two deep breaths, then swung my leg around in front of his, raised my arm, then slammed my elbow into the Gonzalez family jewels.
Without a sound, Gudesto doubled over. I stood slightly, then smashed an elbow into his face, sending him staggering back with both hands clutching his groin. Panting, I stepped out of sword reach, pleased that all those hours of watching Buffy and Sydney Bristol and Xena kick ass had finally paid off.
"Holy Bullocks," Fadri said. He, Enzo and four other men had appeared behind Luis and stood gaping at me and my white-faced victim.
Luis's blue eyes sparkled as he barely suppressed a smile. "Men, watch yourselves with this one."
"Damn right," I sputtered, then flushed as all five men stared at me."
Also, I wholeheartedly approve of the amount of violence against Gudesto's nether regions this book contains. But there could be so much more...
Author: Catherine Friend
Published: 2007 by Bold Strokes
Genre: Time traveling historical romance stuff
Pages: 325
Wohoo, one more book for August! I've been a busy little beaver with my books. Yessir.
The Spanish Pearl is about Kate Vincent, an artist who, on a trip in Spain with her partner Anna, accidentally falls in a cave... to the year 1085. Oops. Spain in 1085 is not the best place for a woman wearing short shorts, Doc Martens and not much else. She gets captured by a group of mercenaries, and taken to a Moorish court, in the middle of an awkward alliance of Moors and Christians. She knows that there is another cave some two week's traveling away from where she could get back home, but first she'd need to get out of the damn harem!
As entertaining and adventurous as Friend's other book I read a while ago, Pirate's Heart, I liked this one too. I did, however, figure out the big OMG! plotpoint wahaaaay before Kate did. Not sure if I was meant to. Probably yes, all things considered. Unfortunately she didn't hear me tell her about it, since she was stuck in 1085. And not really real. But most of the big events and people in this book were real, battles and kings and Moor lords and El Cid and such.
There's also a sequel, The Crown of Valencia, but I think I'll save that one a little bit longer. I bought both used from Amazon, and the sequel of course arrived in four days from the UK while the first one (a discarded library copy, borrowed only four times! Unloved on the shelves! Do not fear, my pretty, I will take care of you now...) took almost a month to get here. Definitely worth the wait, though.
"You ruined Marisella. Now I will ruin this woman in return."
I pulled and clawed at Gudesto's arm, but he was too strong. Luis laughed. "To what end? She is nothing to me."
"She is, or she would not still be alive." This ridiculous discussion faded as I suddenly remembered my self-defense. Behind Gudesto, bent over his spread legs, I was powerless. I took two deep breaths, then swung my leg around in front of his, raised my arm, then slammed my elbow into the Gonzalez family jewels.
Without a sound, Gudesto doubled over. I stood slightly, then smashed an elbow into his face, sending him staggering back with both hands clutching his groin. Panting, I stepped out of sword reach, pleased that all those hours of watching Buffy and Sydney Bristol and Xena kick ass had finally paid off.
"Holy Bullocks," Fadri said. He, Enzo and four other men had appeared behind Luis and stood gaping at me and my white-faced victim.
Luis's blue eyes sparkled as he barely suppressed a smile. "Men, watch yourselves with this one."
"Damn right," I sputtered, then flushed as all five men stared at me."
Also, I wholeheartedly approve of the amount of violence against Gudesto's nether regions this book contains. But there could be so much more...
lauantai 21. elokuuta 2010
Ennen päivänlaskua ei voi
Nimi: Ennen päivänlaskua ei voi
Kirjoittaja: Johanna Sinisalo
Julkaistu: 2000, Tammi
Genre: Urbaani fantasia
Sivuluku: 268
Sarjassamme kirjoja jotka loppuvat ihan liian nopeasti. Tämä on tullut luettua niin monta kertaa että laskut menneet sekasin. Sen verran osaan kuitenkin sanoa että neljä kertaa meni vuoden sisällä ekasta lukukerrasta. Nopealukuinen, kiitos lyhyiden, millar-maisten lukujen ja vauhdilla liikkuvan juonen, jota tahdittavat monituiset lainaukset kirjoista, tietokirjoista ja lehtileikkeistä, netistäkin, jotka tekevät Enkelin ja Pessin maailmasta hyvin uskottavan ja koukuttavan.
(Ekaa kertaa tämän luettuani olin ihan tosissani ostamassa junalippua Tampereelle nähdäkseni (kirjan mukaan) kirjastossa olevan täytetyn peikon. Sitten tajusin että hei, se oli vaan kirja, fiktiota. Se oli surullinen päivä. Hyvin surullinen. Ja vähän nolo, olin sentään jo 20...)
Pessiä ja Illusiaa ja Päivänsädettä ja menninkäistä seuraava kirrrrrja kertoo valokuvaaja Mikaelista, jota myös Enkeliksi kutsuttaneen, joka kotinsa ulkopuolelta Tampereelta sattuu eräänä talvi-iltana löytämään pienen hylätyn peikonpoikasen. Omistamisenhimo, hellyys, humalaisen mielessä hyvä idea ja/tai kaikki iskevät, ja Mikael vie villieläimen kotiinsa hoivatakseen sen kuntoon.
Finlandia-kirjallisuuspalkinnon voittaja! Fantasiakirja jossa on peikkoja ja kovasti homostelua, ja voittaa arvostetun kirjallisuuspalkinnon. Repikää siitä! Käännetty monille kielille, ja elokuvaoikeudetkin myyty. Amerikkaan. Se ei kuulosta hyvältä ajatukselta, pitäydyn kirjassa, kiitos vain.
Yksi ehdottomista lemppareistani ikinä. Tuntuu että unohdin mainita jotain tärkeää, mutta lukekaa itse.
"Yöllä herään.
"Se istuu sohvan selkänojalla katsellen minua.
"Se siirtyy hieman vaaleampaa taustaa vasten yöntummana siluettina, ja ymmärrän tiiviin ja tuskallisen palavasti olevani täysin sen armoilla.
"Sen silmät. Yöeläimen silmät.
"Se näkee minut niillä pimeästä huolimatta tarkasti ja terävästi, se näkee jokaisen silmänräpäytyksen, jokaisen suupielen nytkähdyksen, kun minä en tajua siitä mitään muuta kuin sen mustat, mustat ääriviivat."
Kirjoittaja: Johanna Sinisalo
Julkaistu: 2000, Tammi
Genre: Urbaani fantasia
Sivuluku: 268
Sarjassamme kirjoja jotka loppuvat ihan liian nopeasti. Tämä on tullut luettua niin monta kertaa että laskut menneet sekasin. Sen verran osaan kuitenkin sanoa että neljä kertaa meni vuoden sisällä ekasta lukukerrasta. Nopealukuinen, kiitos lyhyiden, millar-maisten lukujen ja vauhdilla liikkuvan juonen, jota tahdittavat monituiset lainaukset kirjoista, tietokirjoista ja lehtileikkeistä, netistäkin, jotka tekevät Enkelin ja Pessin maailmasta hyvin uskottavan ja koukuttavan.
(Ekaa kertaa tämän luettuani olin ihan tosissani ostamassa junalippua Tampereelle nähdäkseni (kirjan mukaan) kirjastossa olevan täytetyn peikon. Sitten tajusin että hei, se oli vaan kirja, fiktiota. Se oli surullinen päivä. Hyvin surullinen. Ja vähän nolo, olin sentään jo 20...)
Pessiä ja Illusiaa ja Päivänsädettä ja menninkäistä seuraava kirrrrrja kertoo valokuvaaja Mikaelista, jota myös Enkeliksi kutsuttaneen, joka kotinsa ulkopuolelta Tampereelta sattuu eräänä talvi-iltana löytämään pienen hylätyn peikonpoikasen. Omistamisenhimo, hellyys, humalaisen mielessä hyvä idea ja/tai kaikki iskevät, ja Mikael vie villieläimen kotiinsa hoivatakseen sen kuntoon.
Finlandia-kirjallisuuspalkinnon voittaja! Fantasiakirja jossa on peikkoja ja kovasti homostelua, ja voittaa arvostetun kirjallisuuspalkinnon. Repikää siitä! Käännetty monille kielille, ja elokuvaoikeudetkin myyty. Amerikkaan. Se ei kuulosta hyvältä ajatukselta, pitäydyn kirjassa, kiitos vain.
Yksi ehdottomista lemppareistani ikinä. Tuntuu että unohdin mainita jotain tärkeää, mutta lukekaa itse.
"Yöllä herään.
"Se istuu sohvan selkänojalla katsellen minua.
"Se siirtyy hieman vaaleampaa taustaa vasten yöntummana siluettina, ja ymmärrän tiiviin ja tuskallisen palavasti olevani täysin sen armoilla.
"Sen silmät. Yöeläimen silmät.
"Se näkee minut niillä pimeästä huolimatta tarkasti ja terävästi, se näkee jokaisen silmänräpäytyksen, jokaisen suupielen nytkähdyksen, kun minä en tajua siitä mitään muuta kuin sen mustat, mustat ääriviivat."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)