sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Varistyttö


Nimi: Varistyttö
Alkuperäinen nimi: Kråkflickan
Kirjoittaja:
Erik Axl Sund
Julkaistu: Suomeksi 2014 Otavalta
Genre: Dekkari
Sivuluku: 415


No tässä toinen ruotsalaistrilogia jota olen kyttäillyt. Eka osa, Varistyttö, löytyi taas sieltä Bestseller-hyllystä, ja meni parissa päivässä. Jotta saisin kakkososan mahd. pian kätösiini, piti lähteä etsimään ensin lähiseudulta se toinen kirjasto jonka hyllystä se heti löytyi. Ja jos kakkososasta vielä sen verran mainitsen, että meni ekalta istumalta puoliväliin, niin lienee selvää että aika koukuttavasta tarinasta kyse.

Trilogiaa on kehuttu siellä sun täällä, kutsuttu uudeksi Millennium-trilogiaksi jne. Henkilökohtaisesti pidän tästä paljon enemmän: Erik Axl Sund = Jerker Eriksson + Håkan Axlander Sundquist ovat saaneet kasaan nopeatempoisen ja ihan helvetin häiritsevän paketin, joka liukuu sujuvasti nykyhetken ja menneisyyden välillä.

Juttu alkaa kevyesti metroaseman vierestä roskasäkistä löytyvällä muumioituneella pojalla. Rikoskomisario Jeanette Kihlberg saa homman hoidettavakseen, eikä aikaakaan kun niitä ruumiita alkaa löytyä enemmänkin. Toinen päähenkilömme Sofia Zetterlund on kiireinen psykoterapeutti, ja naiset päätyvät ennen pitkää työskentelemään samojen uhrien, potilaiden ja epäiltyjen ympärillä.

Synkkää on, ahdistavaakin, mutta niin koukuttavaa. Luvut ovat lyhyitä ja aina tekee mieli lukea vielä yksi. Tarkoitus on pitkittää tuota kakkososaa: kolmonen on varauksessa kirjastosta, mutta en tiedä kuinka kauan menee ennenkuin sen käsiini saan. Iik.


   Poika oli vakavasti pahoinpidelty, siitä ei ollut pienintäkään epäilystä, mutta kummallista oli se, että tavallisesti esiintyvät puolustautumisvammat puuttuivat kokonaan. Kaikki mustelmat ja verenpurkaumat muistuttivat enemmän nyrkkeilijän vammoja. Nyrkkeilijän, joka ei ole kyennyt puolustautumaan mutta joka on silti seissyt kaksitoista erää ja saanut niin paljon iskuja että on lopulta lyöty tajuttomaksi.
   Lisäksi rikospaikkatutkintaa vaikeutti se, ettei kuolema ollut tapahtunut löytöpaikalla vaan jossain muualla, paljon aiemmin. Ruumis oli verraten hyvin näkyvillä pensaikossa vain muutaman metrin päässä Thorildsplanin metroaseman sisäänkäynniltä Kungsholmenilla, ja siksi se ei ollut voinut pysyä huomaamattomana kovinkaan pitkään. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti