Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin

Nimi: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - 1. Rakkaus
Alkuperäinen nimi: Torka aldrig tårar utan handskar - 1. Kärleken
Kirjoittaja: Jonas Gardell
Julkaistu: 2012, suomeksi 2013
Genre: Draamaa, plus vähän historiaa ja rakkautta
Sivuluku: 294


Taas yksi kirja jota olen vahdannut pidempään... Älä koskaan... on kolmessa osassa oleva romaani, joka perustuu tositapahtumiin ja kertoo Gardellin ystävien tarinan, ja kuinka aids saapui Ruotsiin.

On vuosi 1982, ja Rasmus muuttaa maalta Tukholmaan opiskelun tekosyyllä. Tai siis opiskellahan hän aikoo, mutta homokulttuuria ennemmin kuin taidehistoriaa. Piirit ovat vielä kovin pienet, ja ääneen ei moisia myönnetä: homous laskettiin Ruotsissa, kuten Suomessakin, vielä sairaudeksi tai jopa rikolliseksi vain muutamia vuosia ennen kirjan tapahtumia. Silti, omaa luontoaan ei voi noin vain peittää, minkä huomaa myös Benjamin, nuori ja kunniallinen Jehovan todistaja.

Kirja kuljettaa lukijaa eteenpäin pitkin vuotta 1982, mutta välillä hypätään päähenkilöiden menneisyyteen, lapsuuteen asti. Käydään myös tulevaisuudessa, jossa aidsiin sairastuneet makaavat sairaalassa kuolemaa odottamassa. Osa 2 on nimeltään Sairaus, ja kolmannessa odottaa Kuolema. Lukija tietää siis mitä tulossa on, alusta asti. Kakkososan löysin juuri äsken kirjastosta, siirtynen kohta sen pariin.


On ensimmäinen adventtisunnuntai. On alkanut pimetä. Rasmus on Klaran pohjoisella kirkkokadulla, hänen kasvonsa kuvastuvat pornokaupan ikkunasta. Lasista heijastuvat myös hitaasti ohi ajavat autot. Peilikuvasta hän tajuaa yhtäkkiä yhden auton pysähtyvän ja hän kääntyy, hänen katseensa kohtaa ajajan katseen. Autossa oleva mies kiertää ikkunan auki. Rasmuksen sydän alkaa takoa. Miehellä on lämpimät ruskeat silmät, tumma parransänki, hänen hampaansa ovat kauniit hänen hymyillessään. Rasmus huomaa jonkin sisällään käyvän pehmeäksi ja hän on pian vastustuskyvytön. Nytkö se kukaties tapahtuu?
   Mies nojautuu eteenpäin ja avaa matkustajan puoleisen oven.