Rampa Pikku Prinssi

Nimi: Rampa Pikku Prinssi
Alkuperäinen nimi: Little Lame Prince
Kirjoittaja: Dinah Maria Mulock
Julkaistu: 1875, suomennos 1988 Karistolta
Genre: Lastenkirja
Sivuluku: 144


Rampa Pikku Prinssi tarttui mukaan kirpputorilta muutama vuosi sitten, jolloin luinkin kirjaa aika pitkälle. Nyt talvilomaviikolla päätin pienentää lukupinoa usealla kirjalla -ajatuksena hyvä mutta toteutus ei ihan toiminut- ja nappasin lyhyehkön kirjan käteen.

Vasta äsken kirjan alkuperäistä nimeä googlettaessa selvisi miten vanha kirja olikaan. Tekstin pohjalta en arvannut: Ei-kenenkään-maahan sijoittuvan tarinan olisi voinut yhtä hyvin kirjoittaa sata vuotta myöhemminkin. Kirja alkaa pikku prinssin syntymällä, mutta ristiäisiin mennessä kummitäti kämmää ja pudottaa pienokaisen, rampauttaen kuningasparin ainoan perillisen. Kuningatar ja kuningas menehtyvät prinssin ollessa vielä ihan pieni, ja kuninkaaksi halajava setä lähettää prinssi Surun asumaan kaaaaukaiseen torniin. Onneksi prinssillä on myös vähemmän kömpelö kummitäti joka ei unohda pienokaista koko muun maan niin tehdessä.

Aww. Ihan suloinen tarina oli, kauniilla kuvituksilla.


   Joskus ihmiset uskalsivat kurkistaa palatsin puutarhaa ympäröivän korkean muurin ylitse ja näkivät siellä kauniin pikkupojan, jota miespalvelija joko kantoi tai työnsi vaunuissa, tai sitten hänet oli jätetty nurmikolle leikkimään yksinään. Siinä hän istui, ja hänen viisaista kasvoistaan loistivat suuret alakuloiset silmät - tai eivät ne olleet oikeastaan alakuloiset, sillä ne olivat aivan samanlaiset kuin hänen äitinsä silmät, ja kuningatar ei ollut suinkaan ollut surumielinen vaan mietteliäs ja uneksiva. Nuo lapsensilmät saivat ihmiset aivan ymmälle, ne olivat niin harvinaisen viattomat ja samalla läpitunkevat. Jos joku esimerkiksi teki väärin tai valehteli, suuntautui noiden silmien katse häneen niin vakavan ja äänettömän ihmettelevänä - lapsi ei koskaan puhunut paljon - että kaikki pahat ihmiset palatsissa pelkäsivät prinssi Surua kovasti.