Gigolomurha

Nimi: Gigolomurha
Alkuperäinen nimi: Jigolo Cinayeti
Kirjoittaja: Mehmet Murat Somer
Julkaistu: 2002, suomeksi 2014
Genre: Dekkaripokkaripoks
Sivuluku: 291


Viikko sitten tiistaina sain itseni vaivoin raahatuksi töistä kotiin ja lupasin, että tänään ei enää liikuta mihin--- ai kirjaston kirjat pitää palauttaa. Lähikirjastoon on noin kilometri, ja koska viimeksi netitse lainoja uusiessani kirjaston sivusto toimi niin tuskastuttavan hitaasti ja huonosti että olisin käynyt nopeammin paikan päällä uusimassa lainat, päätin lähteä kävelemään. Nätti iltakin oli. Kärsikää, jalat.

Anyway, kannatti, koska tämä löytyi uutuushyllystä! Nimi ja värikäs kansikuva herättivät huomion, ja takakannen lupaus transvestiiteistä Istanbulissa herätti kiinnostuksen. Nimetön sankarittaremme on toipumassa karille karahtaneen suhteen aiheuttamasta masennuksesta. Rakas ystävä Tupsu raahaa hänet uuden shownsa yleisöön ja istuttaa hänet ystäväpariskuntansa pöytään. Komea lakimies Haluk Pekerdem -vieressä istuvasta vaimostaan huolimatta- herättää heti sankarittaremme henkiin. Ilta katkeaa ikävästi kun lakimies saa puhelun sukulaismieheltä, joka on juuri pidätetty murhasta. Rikoksia ennenkin ratkonut päähenkilömme ei saa tapausta -ja ennen kaikkea Halukia- mielestään, ja alkaa tutkimaan juttua.

Kirja vetäisi heti alusta mukaansa, ja oli lennokasta sekä hauskaa luettavaa. Tulen taatusti lukemaan sarjan muutkin kirjat, joita tarkempien tutkimusten jälkeen internetistä löysin. Hämmentävää oli se, että tämä ainoa suomennettu kirja on noin viisiosaisen (nettikään ei tuntunut olevan asiasta ihan perillä) sarjan KOLMAS kirja. Miksi aloittaa sarjan kääntäminen keskeltä? Tai jos tarkoitus oli kääntää vain yksi osa, miksi silti napata keskimmäinen? En tiedä. Mutta viisi kirjaa on englanniksi käännettynä!


   "Kamala sääli", Beyza päätti tarinansa. "Miehessä oli leijonan ainesta, sellaista mulkkua maailma saa kyllä hakea. Todella sääliksi käy. Jumala rangaiskoon, kuka sen ikinä tekikin. Katkokoon koivet ja sokaiskoon silmät, kuolkoon koko heimo sukupuuttoon. Mitäs tässä muuta sanomaan..."
   "Ihan riittävästi manasitkin, neitiseni", Melisa huomautti. "Ei sinun tarvitse sanoa enää mitään."
   Toisin sanoen se minibussikuski, tyyppi jonka minun Haluk Pekerdemini lankopuoli eli herra Faruk Hanoglu oli muka tappanut, oli suosittu gigolo.