Mort

Nimi: Mort
Alkuperäinen nimi: Mort
Kirjoittaja: Terry Pratchett
Julkaistu: 1987, suomeksi 1994
Genre: Huumorifantasiaa!
Sivuluku: 272


Mort on ilmestymisjärjestyksessä neljäs Kiekkomaailma-kirja, ja toinen suomennettu mokoma. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, sain kirjan joululahjaksi kaaauan kauan sitten, vuonna 1994. Mort tuli tuolloin luettua useampaankin kertaan, mutta aika on sen verran tuhonnut muistiani että välillä ihan jännitti hahmojen puolesta.

Tarina alkaa siitä kun ammattia etsivä, useista polvista ja kyynärpäistä kasattu Mort-nuorukainen pääsee itse Kuoleman oppiin. Työ on alkuun enemmän Polle-hevosen lannan luomista kuin sielujen keräämistä, mutta kun Kuolema pääsee vapaailtojen makuun, Mort joutuu tarttumaan viikatteen varteen.

Siitä on tosiaan aikaa kun tämän ja muita ihan alkupään Kiekkomaailma-kirjoja olen lukenut, ja Mortista huomasi että herra Pratchett ei ollut ihan vielä päässyt kunnolla kirjoittamisessa vauhtiin. Huumoria ja ajatuksia herättäviä juttuja kyllä löytyi, ja varmasti suomennoskin söi vähän tunnelmaa, vaikka erinomainen onkin. Pitkään teki mieli Mort pitkästä aikaa uudelleen lukea, ja olihan se hauska nostalginen matka, vaikka syy reissun ajankohdalle meinasi vetää mielen apeaksi.


   Mort ryiskeli. "Ketä te sitten odotitte?"
   "Kuolemaa. Se kuuluu sopimukseen näet. Ihminen saa tietää etukäteen kuolinhetkensä, ja hänelle taataan - henkilökohtainen palvelu."
   "Minä olen se", Mort sanoi.
   "Se?"
   "Henkilökohtainen palvelu. Hän lähetti minut. Minä olen hänen apulaisensa. Kukaan muu ei halunnut minua." Mort vaikeni. Tämähän meni päin mäntyä. Hänet lähetettäisiin takaisin kotiin, ja hän saisi hävetä silmät päästään. Hän oli ensimmäistä kertaa saanut vastuun harteilleen, ja munannut itsensä. Hän kuuli jo nyt kuinka ihmiset naureskelivat hänelle.
   Itku lähti liikkeelle nolostumisen syvänteistä ja purkautui sumutorven ulvahduksena. "Ensimmäinen oikea työ ja kaikki meni pieleen!"

---

“No one is actually dead until the ripples they cause in the world die away...”
(Reaper Man)

Herra Pratchett, elätte ikuisesti. Kiitos nauruista.